Aki Kaurismäki sanoi HS: n kuukausiliitteessä 1/23 julkaistussa haastattelussa: ”Nythän kaikki masentuu, kun niiltä putoaa suklaapatukka asfaltille. Kolmasosa porukasta kärsii masennuksesta, ja en ihan tajua, että miksi.” Tuo ja muutama muu Kaurismäen kommentti on nostattanut somekohun. Monen mielestä vanha mies väheksyy nuorten kokemaa ahdistusta.
Koska teen töitä nuorten oppivelvollisten kanssa, olen usein miettinyt tuota masennusongelmaa. Miksi moni nuori on masentunut ja ahdistunut? Kysymys on aiheellinen, sillä masennus ja erilaiset ahdistuneisuushäiriöt ovat syy monen nuoren opintojen keskeytymiseen. Se on suurempi syy kuin opiskelupaikan puute.
Aki Kaurismäen tavoin moni vanhempi ihminen ihmettelee samaa. Minäkin ihmettelen. Kuunneltuani ahdistuneita opiskelijoitani olen ymmärtänyt, että olen itsekin ollut nuorena ahdistunut samoista asioista kuin he. Moni asia ahdistaa minua edelleen. Miksi minä olen ahdistuneena nuorena kyennyt opiskelemaan ja tekemään töitä eikä sama näytä onnistuvan nykyaikana?
En kuitenkaan vähättele nuorten kokemaa ahdistusta, sillä se on todellinen ja aiheuttaa paljon ongelmia henkilöille itselleen, heidän perheilleen ja koko yhteiskunnalle. Asialle pitäisi tehdä jotain muuta kuin verrata nuoria meihin menneiden vuosikymmenten nuoriin.
Psykiatrian professori Jyrki Korkeila puhuu ”lillukanvarsiahdistuksesta”. Se ei ole vähättelevä termi, sillä hänen mielestään ahdistus on todellinen, ja hän on myös pyrkinyt selvittämään, mistä nykyihmisen ahdistus johtuu.
Korkeilan mukaan ihmisen aivot eivät ole kehittyneet samaan tahtiin kuin maailma, jossa elämme. Aikaisempia sukupolvia on ahdistanut elämän perustarpeiden tyydyttäminen, miten löytää ravintoa, jatkaa sukua, pysyä suojassa pedoilta ja luonnon ilmiöiltä. Silloin ahdistuksesta oli hyötyä elämästä selviytymisen kannalta. Nykyajan ahdistuksesta on haittaa elämälle.
Nykyihmisten ahdistuksen aiheet ovat niin moderneja, että aivot eivät niitä ymmärrä eikä niihin löydy yksinkertaista ratkaisua. Monelle nuorelle aiheuttavat ahdistusta erilaiset sosiaaliset tilanteet tai sellaiset vaatimukset, joihin heillä ei ole ratkaisua. Liian suurten vaatimusten edessä syntyy ahdistus.
Nykyihmiselle aiheuttaa ahdistusta myös onnellisuusharha. Kaurismäki oli sitä mieltä, että nykyihmisen suuri ongelma ovat älypuhelimet. Kaurismäen kommentti oli kärjistetty, mutta ei täysin väärä, sillä älypuhelimet ja somemaailma luovat tuota onnellisuusharhaa.
Korkeila vertaa onnellisuutta saippuapalaan vedessä, sen voi hetkeksi saada käteensä, kunnes se taas luiskahtaa karkuun. Onnellisuus ei ole pysyvä olotila, vaan se on hetken huuma, jonka voimalla jaksamme jatkaa arkista elämää.
Elämässä ei siis pidä tavoitella onnellisuutta, vaan oikeita asioita. Kun tietää, mitä elämässään haluaa ja minkä arvojen mukaan elää, on valmis tekemään sen eteen töitä ja kärsimään ahdistustakin. Kun työ on tehty, voi tuntea onnellisuutta siitä, että on saavuttanut päämääränsä.
Nuoremme tarvitsevat elämälleen selkeän suunnan, realistisia ja saavutettavissa olevia tavoitteita ja onnellisia hetkiä omalla työllä saavutetuista tuloksista.
