Kuluneen syksyn aikana on puhuttu paljon nuorten väkivallasta. Alaikäiset lapset ja nuoret ovat syyllistyneet vakaviin väkivaltarikoksiin.

Alaikäisten tekemät rikokset ovat saaneet meidät kysymään, ovatko nykyajan nuoret väkivaltaisempia kuin aikaisempien sukupolvien nuoret ja jos ovat, niin miksi ja mitä asialle pitäisi tehdä.

Keskusteltaessa nuorten väkivaltaisuudesta löytyy aina joukko, joka keskittyy kehumaan nuoria. He ovat niin paljon fiksumpia ja taitavampia kuin me vanhemmat ikäluokat. Tämän näkökulman jälkeen ollaankin sitten sivuraiteella.

Eivät nuoret ole mikään yksi ja yhtenäinen joukko, kuten eivät aikuiset tai vanhuksetkaan. Meitä on joka ikäluokassa moneen junaan.

On myös joukko aikuisia, joka kuittaa nuorten huonon käytöksen toteamalla, että ollaanhan mekin oltu nuoria ja taas ollaan sivuraiteella.

Ollaanhan me kaikki oltu nuoria, paitsi he, jotka ovat nyt lapsia. Nykyisin lapset ja nuoret tekevät paljon asioita, jotka eivät meidän vanhempien nuoruudessa olleet sallittuja tai edes mahdollisia. Ja on meissä paljon sellaisiakin, jotka ovat viettäneet tosi ”kiltin” nuoruuden.

Koska olen neljän vuosikymmenen ajan tehnyt töitä nuorten keskuudessa, uskallan väittää tietäväni asiasta jotain. Kaikkien näiden vuosikymmenten aikana olen tavannut suuren joukon todella fiksuja ja taitavia nuoria. On ollut ilo saada tehdä työtä heidän hyväkseen ja heidän kanssaan.

Kaikkien näiden vuosikymmenten aikana olen myös kohdannut muutamia vaikeita tilanteita. Vaikea tilanne ja huonosti käyttäytyvä nuori tulee kohdata yksilönä eikä selittää hänen tekoaan tyhjäksi toteamalla, että nuoret ovat niin fiksuja tai nuoria pitää ymmärtää.

Yhdellä ikäluokalla ei pitäisi olla oikeutta aiheuttaa harmia muille ikäluokille. Jos emme salli aikuisten väkivallan tekoja, miksi pitäisi sallia nuorten tekemä väkivalta. Jos emme salli aikuisten rikkovan tai sotkevan yleisiä paikkoja, miksi se olisi nuorille sallittua.

Aikuisen ihmisen syyllistyessä rikokseen, siitä seuraa lain määrittelemä rangaistus. Alaikäisen paikka ei ole vankilassa eikä hänellä ole rahaa maksaa sakkoja, mutta jotenkin hänelle tulee tehdä selväksi, että toisen ihmisen vahingoittaminen on ehdottomasti väärin.

Käytännössä olen oppinut, että ymmärtäminen on hyödytöntä, jos toinen ei edes ymmärrä tarvitsevansa ymmärtäjää. Parempi on ensin tehdä selväksi, että pieleen meni, sitten tehdä selväksi, että tilanne pitää jotenkin korjata ja alkaa vasta sitten ymmärtämään.

Vastaa