Suomen Pankin ennusteen mukaan Suomen talous kasvaa alkaneena vuonna 2025 0,8 %. Olemme siis toipumassa taantumasta. Mietin, onko tuo uutinen hyvä vai huono. Ainakin se on uutinen, joka saa paljon medianäkyvyyttä.
Uutisen positiivisuutta arvioitaessa pitää kysyä, millä hinnalla talouskasvu on saatu aikaan. Vuoden vaihtuessa monen suomalaisen henkilökohtainen talous on kasvun sijaan heikentynyt. Osalla kansalaisista niin paljon, että jokapäiväisestä elämästä selviytyminen aiheuttaa jatkuvaa huolta ja ahdistusta.
Jos talouskasvu on saatu aikaan niiden ihmisten kustannuksella, joilla jo ennestäänkin oli taloudellisesti tiukkaa, uutinen ei ole hyvä. Tarvitsemmeko me talouskasvua hinnalla millä hyvänsä? Onko taantuma maksatettu henkilöillä, jotka ovat täysin syyttömiä taantuman syntymiseen?
Kun nyt uutisten mukaan Suomen talous on kasvamassa, niin kuka siitä kasvusta hyötyy. Hyötyvätkö siitä pääasiassa henkilöt ja yritykset, jotka eivät suuremmin taloudellista hyötyä tarvitse, siis he, joilla jo valmiiksi menee taloudellisesti hyvin. Jos tässä käy niin, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, niin mitä iloa on koko talouskasvusta.
Amerikan ihmemaasta se vasta kuuluukin kummia, talous kasvaa ennätyksellistä vauhtia. Samaan aikaan saamme lukea tarinoita ihmisistä, jotka tekevät kolmea työtä, asuvat autossa eivätkä silti rahat riitä. Eipä kuulosta kovin ihanalta tuo amerikkalainen talouskasvu.
Eihän talouden tavoite ole rikastuttaa osakkeenomistajia, vaan tuottaa hyvinvointia tasaisesti koko kansalle. Talouskasvun mittari on koko kansan hyvinvointi eikä pienen kansanosan rikastuminen.
Sana talous pitää sisällään sanan talo. Talouskasvun tulisi luoda hyvinvointia suomalaisten seinien sisäpuolelle, koteihin, kouluihin, työpaikoille ja hoitolaitoksiin. Talojen seinien sisäpuolella tulisi tarjota hoivaa ja huolenpitoa ihmisille eikä vain laskea kertyneitä euroja.
Talousuutisten lisäksi olen vuoden vaihteessa lukenut myös saksalaisjuutalaisen filosofin ja yhteiskuntatieteilijän Hannah Arendtin (1906-1975) kirjaa Totalitarismin synty. Kirja on kirjoitettu toisen maailmansodan jälkeen ja siinä etsitään selitystä sille, miksi Eurooppa ajautui niin suureen kaaokseen.
Arendtin yksi selitys on, että teollisuuden ja talouden huima kasvu heikensi poliittisten tekijöiden merkitystä. Vallanpitäjät keskittyivät niin vahvasti taloudellisiin tekijöihin, että unohtivat ihmisten hyvinvoinnin. Lopputulos oli maailmanlaajuinen katastrofi.
Talous on hyvä renki, mutta huono isäntä. Onko talous länsimaisen ihmisen pyhä lehmä tai kultainen vasikka, uskonto, jota palvomme ylitse kaiken muun?
Mikäli Suomen talouskasvu tuottaa hoivaa ja hyvinvointia ihmisille, se on hyvä uutinen. Mikäli se lisää kansan eriarvoisuutta, hyödyttää vain valmiiksi hyvätuloisia ja tuhoaa luontoa, se on huono uutinen. Toivottavasti suomalaiset vallanpitäjät osaavat arvioida oikein ihmisten hyvinvoinnin ja rakentavat sellaista taloutta, joka tuottaa hoivaa niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat.
