Katselen ikkunastani ulkona leikkiviä lapsia. Taivaalta sataa märkiä rättejä, maa on puolillaan lätäköitä ja kaiken keskellä likaista lunta isossa kasassa. Lapsia ei ilma näytä haittaavan, he hyppivät lätäköissä ja lumikasassa kiljahdellen riemusta.
Suomi on juuri valittu kuudennen kerran peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi. Vallitseva säätila ei viittaa onnellisuuteen. Illalla laitan kumisaappaat jalkaan ja lähden kävelylle loiskuttamaan lätäköissä.
Olemmeko me suomalaiset todella maailman onnellisin kansa? Me, jotka seisomme mykkinä ja vakavan näköisinä bussipysäkeillä, rautatieasemilla ja hisseissä. Me, jotka valitamme joka toisesta asiasta ja sulkeudumme yksinäisyyteemme.
Onnellisuus ei aina näy ulospäin. Ihminen voi tuntea itsensä onnelliseksi, vaikka ei kulje naama naurussa lauleskellen ja hypellen. Vastaavasti iloisen ja pirteän näköinen ihminen voi olla onneton.
Uutinen suomalaisten onnellisuudesta on epäuskottava siksi, että ajattelemme onnellisuutta tunteena. Raportin onnellisuuskriteerit eivät kuitenkaan ole tunteita, vaan puhtaita yhteiskunnallisia faktoja. Kriteerejä ovat sosiaalinen tuki, tulot, terveys, vapaus, anteliaisuus ja korruption vähäisyys.
Uutinen ei vaikuta epäuskottavalta, kun vertaa Suomea raportin mukaan maailman onnettomimpiin maihin, Afganistaniin ja Libanoniin. Tuskin monikaan suomalainen haaveilee elämästä näissä maissa.
Maailmalta kuuluu huolestuttavia uutisia, muualtakin kuin Afganistanista tai Libanonista. Köyhät kuolevat nälkään, tauteihin ja vaarallisiin työoloihin, sellaista on sosiaalinen tuki monessa maassa. Onhan se suomalainenkin sosiaalituki rempallaan, mutta sitä kuitenkin on.
Maailmassa vankilat täyttyvät mielipide- ja poliittisista vangeista. Samaan aikaan suomalainen urputtaa vapaasti kaikesta mahdollisesta, mitä mieleen tulee. Loppuisi se suomalaisenkin valitus, mikäli uhkana olisi vuosikausien vankilatuomio.
Maailmassa monet tytöt taistelevat henkensä uhalla vapaudesta käydä koulua, pukeutua vapaasti tai valita itse puolisonsa. Jos vaihtoehtona on avioliitto ja äitiys teini-ikäisenä, tulevaisuus kotiin suljettuna ja kouluttamattomana, saattavat koulun tuomat suorituspaineet menettää merkityksensä.
Maailmassa monet miehet menettävät henkensä, terveytensä ja vapautensa sodissa ja kutsunnoissa. Ehkä se pidennetty ja maksuton oppivelvollisuus ei olekaan niin huono vaihtoehto näiden rinnalla.
Maailmassa moni vanhus joutuu elämään kerjuulla tai toisten armopaloilla. Ongelmana ei ole liian korkea eläkeikä tai liian pieni, vaan olematon eläke.
Entä se kaiken yllä leijuva korruptio, kun mikään ei toimi ilman lahjontaa. Siinä puolittuisivat hoito- ja kaikki muutkin jonot, jos ei olisi mitään mahdollisuuksia asioidensa hoitoon ilman pöydän alta sujautettavaa setelinippua. Rahattomat älköön vaivautuko.
Näitä faktoja miettiessäni huomaan olevani onnellinen suomalainen. Suomalainen onnellisuus ei taidakaan olla pelkkä vitsi. Sunnuntaina meillä on onni äänestää vapaan maan vapaissa vaaleissa.
