Yksi tämän syksyn teema ovat olleet ammatinvaihtajat, tai alat, joiden työntekijöillä on suuri halu vaihtaa ammattia. Ainakin hoitoalalla, opettajissa ja varhaiskasvatuksessa on paljon työntekijöitä, jotka harkitsevat ammatinvaihtoa.
Olen 40 vuotta kestäneen työurani aikana vaihtanut työpaikkaa viisi kertaa ja opiskellut kolme ammattitutkintoa. Jokainen omasta halusta, ei olosuhteiden pakosta. En kadu yhtään muutosta.
Muutoksen takana voi olla monenlaisia syitä eivätkä ne aina ole raha- tai resurssikysymyksiä. Jokaiselta työpaikan vaihtajalta kannattaisi kysyä, miksi hän lähtee muualle ja ne vastaukset kannattaisi kuunnella.
Puhutaan paljon koulukiusaamisesta, mutta sitä tapahtuu myös työpaikoilla. Jos kiusaajia ei saada muuttamaan käytöstään koulussa, he todennäköisesti jatkavat samaa käyttäytymistä työpaikoilla. Kiusattu työntekijä vaihtaa työpaikkaa, mikäli se on mahdollista.
Esimiehiäkin on monenlaisia. Joskus hekin saattavat tehdä työnteosta melkoista painajaista. Jos ainoa keino selvitä esimiehen kanssa on vaihtaa esimiestä, niin se kannattaa tehdä, mikäli mahdollista.
Iän myötä oma jaksaminen muuttuu. Jossain vaiheessa saattaa huomata, että ei enää jaksakaan epäsäännöllisiä työaikoja, vuorotyötä, pitkää työmatkaa, fyysisesti raskaita työtehtäviä, jatkuvaa uuden opettelemista yms. Omaa jaksamistaan kannattaa kuunnella ja itseään suojella vaihtamalla työpaikkaa.
Kun olen haaveillut työpaikan vaihtamisesta, aina on löytynyt arvostelijoita. He ovat sanoneet, että ei se sen kummempaa ole muuallakaan, pitää vain sopeutua, katsoisit peiliin tai ei se ruoho ole sen vihreämpää aidan toisella puolella.
Minä olen ajatellut, että jos työ on pelkkää sopeutumista ja sietämistä, asialle kannattaa tehdä jotain niin kauan kuin se on mahdollista. Olen huomannut, että on myös peilejä, jotka vääristävät todellisuutta ja ruoho todella saattaa olla vihreämpää aidan toisella puolella.
Jos työpaikalla tai samalla ammattialalla on useita henkilöitä, jotka haaveilevat työpaikan tai ammatin vaihtamisesta, heidän viestinsä pitäisi kuulla. Silloin työntekijöiden syyllistäminen tai tyhjät neuvot eivät auta, vaan työpaikalla saattaa olla isoja ongelmia, joihin pitäisi puuttua.
Syyllistämisen ja arvostelun sijaan työpaikoilla tarvitaan rohkaisua ja kannustusta. Kannattaa miettiä, millaista ilmapiiriä olen luomassa työpaikallani.
Myös me erilaisten ammattiryhmien asiakkaat voimme miettiä omaa käytöstämme. Jospa me käyttäytyisimme niin, että kukaan ei halua vaihtaa työpaikkaa siksi, että minä olen hankala ja aggressiivinen asiakas.
Tai sitten se ammatinvaihtohalukkuus on puhtaasti raha- ja resurssikysymys ja niiden kysymysten ratkaisu ei ole yksittäisten ihmisten käsissä.
