Katsoin Ylen Teemalta dokumentin belgialaisesta Misha Defonsecasta, susitytöstä. Hän muutti 1990- luvulla Yhdysvaltalaiseen pikkukaupunkiin ja kertoi paikallisille ystävilleen toisen maailmansodan aikaista selviytymistarinaansa. Tarinan mukaan hän oli 7-vuotiaana paennut natsihallintoa metsään ja selviytynyt siellä susilauman suojelemana.
Tarina oli mielenkiintoinen, niin mielenkiintoinen, että siitä tehtiin kirja ja kirjasta elokuva. Sekä kirja että elokuva menestyivät maailmanlaajuisesti ja tuottivat tekijöilleen suuria summia rahaa ja julkisuutta. Vuosien kuluttua kuitenkin selvisi, että mielenkiintoinen menestystarina ei ollut totta, vaan Mishan, oikealta nimeltään Moniquen mielikuvituksen tuotetta.
Suuri yleisö ympäri maailman uskoi totena kerrotun tarinan, kirjaa luettiin ja elokuvaa katsottiin silmät kyynelissä. Tässä maailmassa julkaistaan paljon erilaisia tarinoita ja moni tarina jää vaille suurta yleisöä. Suuri yleisö ei aina juokse totuuden perässä.
Meille tarjoillaan monenlaisia totuuksia. On poliittisia ja uskonnollisia totuuksia, elämäntapoihin, ilmastonmuutokseen, koronaan, työelämään ja lähes jokaiseen elämänalueeseen liittyviä totuuksia. Osa huutelee totuuksiaan mielenosoituksissa, osa somessa, osa kirjoittaa kirjoja ja kolumneja.
On ihmisiä, jotka huutelevat totuuksia asioista, joihin ovat perehtyneet ja joista oikeasti tietävät. Ja on ihmisiä, jotka huutelevat totuuksia pelkkien mielikuvien ja uskomusten perusteella. Usein suuri yleisö uskoo niitä mielikuvien mukaan huutelijoita ja asiantuntijat saavat huudella puolityhjille saleille.
Elämä olisi helppoa, jos aina voisi olla varma siitä, kuka puhuu totta ja kuka puhuu vain lämpimikseen tai vallan- ja rahanhimosta. Vallan- ja rahanhimosta on moni aatesuunta ja uskonnollinen liikehdintä saanut alkunsa. Totuutta kaipaavat ihmiset ovat uskoneet sen, mitä heille on tarjottu totuutena.
Dokumentin lopussa ihmiset miettivät, mikä sai suuren yleisön uskomaan Mishan tarinan. Selityksiä löytyi monia. Lopputoteamuksena yksi ohjelman kertojista sanoi: ”Olimme vain niin sinisilmäisiä.”
Asioille ja omille erehdyksilleen voi etsiä hienoja syitä ja selityksiä. Usein selitys on kuitenkin yksinkertainen, uskomme sen, minkä haluamme uskoa, mikä tuottaa meille mielihyvää, mikä tarjoillaan sopivan mielenkiintoisessa muodossa ja helposti. Me ihmiset olemme sinisilmäisiä.
Totuus asioista ei ole helposti löydettävissä, mutta totuutta kannattaa etsiä ja sitä kannattaa pitää esillä. Jossain vaiheessa valhe kuitenkin paljastuu. Niin kävi Mishallekin, siis Moniquelle, on noloa jäädä kiinni valheesta koko maailman edessä.
