Perheellämme on kesänviettopaikkana mieheni kotitila Lapissa. Siellä asuminen on hyppy muutama vuosikymmen taaksepäin, omaan lapsuuteen ja nuoruuteen. Meillä on kyllä nykyajan mukavuudet, kuten sähkö, juokseva vesi, sisävessa, televisio ja nettiyhteydet. Elämä on silti paljon yksinkertaisempaa kuin normaalisti. Tiskit tiskaamme käsin, pyykit pesemme vanhalla pulsaattoripesukoneella ja saunassa on suihkun sijaan kuuma vesi padassa ja kylmä vesi tulee hanasta. Ensimmäisenä on vastassa pitkää heinää kasvava piha ja loma alkaa pihan niittämisellä. Ensin pitää niittää ja vasta sen jälkeen voi ottaa ruohonleikkurin käyttöön. Piha tulee niitettyä ja ajettua melko pian, mutta entisellä maatilalla riittää niitettävää ja karsittavaaa niin paljon kuin ehtii, jaksaa ja viitsii tehdä. Käytössämme ovat olleet viikate, vesuri, raivaussaha, moottorisaha, klapikone ja sirkkeli. Heinä on kaatunut, puitakin on kaatunut, pusikko on harventunut ja pihan taakse ovat ilmestyneet melkoiset puupinot. Tyytyväisinä saamme katsella työmme tuloksia. Sauna- ja takkapuita on taas pariksi vuodeksi.
Viikatteen ja vesurin kanssa heiluessani on ollut aikaa ajatella. Olen miettinyt kaikkia niitä menneitä sukupolvia, jotka ovat vuosisatojen kuluessa tehneet töitä tällä tilalla. Jokaisella sukupolvella on ollut oma vaikutuksensa ja jokaisen sukupolven työ on kantanut hedelmää. Tämä tila on antanut leivän aikaisemmille sukupolville. Tehdessäni täällä työtä, tunnen olevani yksi osa sukupolvien ketjussa ja se ketju jatkuu minunkin jälkeeni, sillä vuorottelemme hommissa lastemme kanssa, heilläkin on jo oma roolinsa ja hekin ovat oppineet rakastamaan tätä paikkaa. Meidän tekemämme työ liittää meidät osaksi sukumme historiaa.
Työ ei ole helppoa, sillä se vaatii kärsivällisyyttä ja fyysistä kuntoa. Metsää karsiessa tai puita pinotessa tulee hiki, paarmat pörräävät ympärillä ja välillä on jaksaminen koetuksella. Lomalainen voi pitää tauon silloin, kun oikein väsyttää ja pulahtaa välillä uimaan. Urakkatyönä tehtynä työtahti olisi toista luokkaa. Usein vitsailemme keskenämme, että tällä työtahdilla ei Suomea nosteta lamasta eikä tehdä voittoa osakkeenomistajille. Onneksi täällä saa unohtaa tulosvastuullisuuden ja osakkeenomistajat. Hyttyset ja paarmat pitävät huolen siitä, että ei tee mieli laittaa pitkäkseen työnsä ääreen, mutta ylipitkille ruoka- ja kahvitauoille voi aina lähteä eikä kukaan ole huutelemassa perään. Helpolla eivät ole työstä selvinneet edelliset sukupolvet, heille tämä ei ole ollut mukavaa lomatekemistä, vaan tauotonta työntekoa monen muun työn ohella.
Helpolla eivät ole edelliset sukupolvet työstä selvinneet, mutta helpolla ei selviä meidänkään eikä meidän lastemme sukupolvi. Minulle tämä työ on rentoa, koska kukaan ei ole vieressä valittamassa, saan olla yksin työni ja omien ajatusteni kanssa. Täällä ei tarvitse tehdä hienoja tuntisuunnitelmia eikä muitakaan suunnitelmia, kunhan etenen työssäni alue kerrallaan. Työn jälkeen saan pientä ylpeyttä tuntien pysähtyä katselemaan työni tuloksia. Kaikki se, mitä olen päivän aikana tehnyt, on selvästi näkyvissä. Niin ei ole omassa työssäni opona. Koulussa työ ei tule koskaan valmiiksi, harvoin voi olla ylpeä työstään ja usein on joku valittamassa milloin mistäkin pikkuasiasta. Risusavotta on lepoa tästä kaikesta. Hyvää tämä tekisi myös jokaiselle pahasta teiniangstista kärsivälle oppilaalle, sillä risusavotta tukkisi monen valittajan suun positiivisella tavalla. Työn jälkeen maistuu ruoka, illalla nukuttaa ja liikuntaa tulee työn sivutuotteena. Nykyaikana liian moni tekee työtä, jossa ei näe työnsä tulosta, töiden jälkeen hermostuttaa enemmän kuin väsyttää eikä liikuntaa tai ulkoilmaa ole saanut koko työpäivän aikana. Jos ainoa motiivi on palkkapäivä ja silloinkin saa tilin, jolla selviäminen on tiukkaa, on vaikea motivoitua työhön.
Tämä niittäminen ja risusavotta on sitä työtä, johon suuri media- tai someyleisö on tasaisin väliajoin vaatimassa työttömiä. Moni työtön tekeekin risusavottaa ja monenlaista muutakin savottaa mahdollisuuksiensa mukaan. Työttömän kannalta tässä työssä on se ongelma, että tästä ei kukaan maksa mitään eikä nälkäänsä voi syödä pajukkoa. Risusavottaan on myös melko mahdoton lähteä, jos ei omista maata tai metsää, johon voi mennä heilumaan raivaussahan kanssa. Ei kenen tahansa metsään tai tontille voi mennä työskentelemään oman mielensä mukaan ainoana perusteluna, että olen työtön ja kaipaan tekemistä. Työttömiä on helpo neuvoa, jos ei itse ole työtön, omalle kohdalle osuessaan asiat eivät olekaan niin yksinkertaisia. Ei meilläkään ole varaa palkata työttömiä tilallemme risusavottaan, siksi teemme työt itse lomillamme sen mukaan kuin kykenemme. Tässä maailmassa ei mikään työ tule valmiiksi. Kesäloma loppuu aikanaan ja risusavotta jää kesken. On hyvä, että saa palata palkkatyöhönsä, sillä se tuo leivän pöytään, mutta jos risusavotalla eläisi, jäisin minäkin mielelläni vähän pitemmäksi aikaa viikatteen ja vesurin varteen.
