Naisia teknologiateollisuuteen

Olimme oppilaiden kanssa yritysvierailulla ”Teollisuus tutuksi”-teemapäivän merkeissä. Ryhmässäni oli ainoastaan tyttöjä. Vierailimme yrityksessä, joka tekee alihankintatöinä pääasiassa metalliosia hammaslääkäreiden laitteisiin ja työvälineisiin. Tytöt kuuntelivat kiinnostuneena yrittäjän esitystä ja tehdaskierroksella he esittivät hyviä kysymyksiä. Olin oikein ylpeä tytöistäni. Yrittäjän mukaan työ sopii yhtä hyvin naisille kuin miehillekin ja alalle kaivataan lisää naisia. Firman työntekijöistä noin 20 % oli naisia.

Yritysvierailun jälkeen kokoonnuimme koululla keskustelemaan kokemuksistamme. Vierailulla ajattelin, että tytöt olisivat kokeneet työpaikan mielenkiintoisena, mutta keskustellessani heidän kanssaan tajusin olleeni väärässä. He eivät missään tapauksessa halunneet teknologiateollisuuteen töihin. Kysyessäni syytä tähän haluttomuuteen, sain vastaukseksi, että koneet eivät kiinnosta heitä eivätkä he halua tehdä töitä koneen äärellä. Insinöörienkään työ ei kiinnosta, koska hekin tekevät työnsä koneella. Tunnilla oli mukana myös ryhmä tyttöjä, jotka olivat olleet vierailulla ilmastointiputkia valmistavassa yrityksessä eivätkä hekään halua töihin metalliteollisuuteen. Hammaslääkäreiden laitteita valmistava yritys oli siisti teollisuuslaitos, toisin kuin ilmastointiputkia valmistava yritys. Siellä vierailleet tytöt sanoivatkin, etteivät halua työpaikkaan, jossa pitää olla likainen työhäälari päällä, syödä likaisessa taukotilassa ja työskennellä likaisessa ja meluisassa hallissa. He olivat kokeneet negatiivisena myös vähäpukeisten naisten kuvat seinillä ja työntekijöiden tupakoinnin. Julkisuudessa pidetään kovasti esillä ajatusta, että ei ole olemassa miesten tai naisten työpaikkoja ja kaikille pitäisi markkinoida kaikkia aloja. Huonolla menestyksellä yritin saada tyttöjä innostumaan teknologiateollisuudesta. Lopulta yksi tyttö kysyi: ”Miksi meidän pitäisi haluta tehdä metallitöitä, kun me emme halua ja jotkut pojat kuitenkin tekevät niitä mielellään?” Hyvä  kysymys. Miksi tyttöjen pitäisi kiinnostua koneista, jos ne eivät luonnostaan kiinnosta heitä? Oman yli kymmenvuotisen opourani aikana en muista yhdenkään tytön hakeneen kone- ja metallialalle. Sähkö- ja autoalalle heitä on hakenut, mutta ei metallille.

Jos tytöt eivät hae metallille, niin pojat eivät hae kauneudenhoitoalalle. Muutamalle pojalle olen sitä työvuosieni aikana ehdottanut, mutta yhtä huonolla menestyksellä kuin tyttöjä metallille. Yleensä saan ehdotukseeni vastauksen: ”En mä mikään homo oo.” Eräskin poika letitteli välitunneilla ja välillä tunneillakin tyttöjen hiuksia, kampaukset olivat upeita, mutta missään tapauksessa hän ei halunnut hakea parturi-kampaajaksi vaan talonrakentajaksi. Tytöt eivät hae metallille, koska ala ei kiinnosta heitä, pojilla sen sijaan kyse ei ole kiinnostuksen puutteesta, vaan heillä on todella korkea kynnys lähteä kauneudenhoitoalalle. On hienoa, että jokaisella on mahdollisuus sukupuoleen katsomatta hakeutua itseään kiinnostavalle alalle, mutta ei ole hienoa, että sukupuolten välisiä eroja yritetään väkisin rikkoa. Suuri osa tytöistä haluaa aidosti hakeutua perinteisille naisten aloille ja vastaavasti suuri osa pojista haluaa perinteisille miesten aloille. Miksi näin ei saisi olla?

Nuoret ammatinvalintaansa miettivät tytöt eivät innostuneet teknologiateollisuuden työpaikoista. Miten vierailun koin minä, heitä yli 40 vuotta vanhempi, työelämänsä loppupuolella oleva nainen? En minäkään haluaisi työskennellä likainen haalari päällä likaisessa ja meluisassa hallissa enkä syödä ruokatunnilla eväitä likaisessa taukotilassa. Vähäpukeisten naisten kuvat seinillä tai tupakoivat miehet minua tuskin haittaisivat. Siinä siistimmässä yrityksessä olisin valmis tekemään töitä. Ei olisi yhtään huono ajatus seisoa kypärä päässä, korvasuojaimet korvissa ja siisti työasu päällä ohjelmoimassa jotakin konetta. Kokoonpano-osastolla tekisin töitä jopa mielelläni. Saisin istua oman työpisteeni äärellä, koota osia ja kuunnella radiota. Ei tarvitsisi yrittää opettaa kenellekään mitään, ei kuunnella tyhjänpäiväistä vänkäämistä eikä haistattelua. Saisi vain keskittyä omaan tekemiseensä. Palkka olisi pienempi ja lomia olisi vähemmän, mutta siitä huolimatta voisin kokeilla. Ehdin vierailumme aikana jutella kahden naistyöntekijän kanssa ja he vaikuttivat kovin tyytyväisiltä työhönsä. Ehkä ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, mutta teknologiateollisuus ei minusta näyttänyt huonolta työpaikalta. Oppilaat eivät innostuneet, mutta opo innostui. Kaikkien meidän mielestä vierailut olivat mielenkiintoisia ja antoivat ajattelemisen aihetta. Eihän sitä tiedä, mistä tytöt vielä itsensä löytävät.