Sata vuotta sitten syntynyt äitini isäpuoli oli tehnyt koko ikänsä fyysistä työtä. Hän kuului ikäluokkaan, jolloin ”miehet olivat rautaa ja laivat puuta”.
Valmistuttuani ensimmäiseen ammattiini nuorisonohjaajaksi hänen onnittelunsa oli: ”Menisit sinäkin oikeisiin töihin ja lopettaisit sen leikkimisen.”
Kovin paljon on maailma muuttunut hänen elinajastaan. ”Oikeat työt” ovat nykyisin melko vähissä ja suurin osa ihmisistä tekee töitä, jotka hän olisi laskenut leikkimiseksi.
”En halua mennä töihin:” totesi eräs oppilas puhuessamme unelma-ammateista. Olen kuullut tuon lauseen aikaisemminkin, joskus sen on lausunut nuori, joka haaveilee NHL: sta, some- tai idolstähteydestä ja joskus sen on lausunut nuori, joka sanoo haluavansa elää sossun rahoilla.
Tämä oppilas ei kuulunut kumpaankaan joukkoon. Hän halusi tehdä töitä, mutta ei halunnut töihin.
Hänen kuvaillessaan unelmaansa ymmärsin hänen haluavan elää sata vuotta aikaisemmin syntyneen äitini isäpuolen tavalla. Hän halusi tehdä ”oikeita töitä” eikä leikkiä menestyjää.
Näin silmissäni mummolan kolme lehmää, kaksi sikaa, muutaman kanan ja lampaat syömässä pihanurmikkoa. Näin pienet heinäpellot, mansikkaviljelmät ja puutyöverstaan. Työ oli fyysisesti raskasta ja lomat vähissä, mutta sitä sai tehdä oman aikataulunsa mukaan ja kotipiirissä.
Nuori kertoi haluavansa tehdä työtä, joka tuntuu työltä ja jossa ei koko ajan joku mittaa tuloksia. Työpaikoilla täytyy kuulemma kuunnella pomon valituksia ja jos ryhtyy yrittäjäksi, niin täytyy kuunnella asiakkaiden valituksia. Aina on joku valittamassa.
Pitäisikö minun nyt sanoa hänelle, että menisit oikeisiin töihin ja lopettaisit sen haaveilemisen jostakin luonnonvaraisesta elämästä, eihän se ole nykyaikaa. Nyt ovat laivat rautaa, miehet näyttäköön kykynsä muulla tavalla kuin fyysisellä työllä. En sanonut niin.
Edellinen hallitus nosti suomalaisten työllisyysastetta ja uuden hallituksen tavoitteena on edelleen nostaa sitä. Työllisyyden nostaminen on hyvä asia, mutta mitä sillä tarkoitetaan. Eihän työ itsessään ole pyhä asia, merkittävää on se, mitä työllä saadaan aikaan, tuottaako se hyvinvointia ja kenelle.
En ole koskaan tehnyt tuon sukumme sotaveteraanin määrittelemiä ”oikeita töitä”, tai olen tehnyt niitä vain vapaa-ajalla. Kovasti toivoisin, että nuorilla olisi mahdollisuus valita kuten minä nuorena, eli tehdä työtä, joka tuntuu merkitykselliseltä ja tuottaa hyvinvointia myös omaan elämään.
