• Artikkelin kategoria:Yleinen
  • Artikkelin kommentit:0 kommenttia

Eräänä syyskesän päivänä hyppäsin autoon tarkoituksena käydä pikaisesti kaupassa. Lähin kauppa sijaitsee kymmenen kilometrin päässä, joten ilman autoa siellä ei käy kovin pikaisesti. Ajettuani muutaman kilometrin, huomasin tiellä useamman poron. Jarrutus, vaihde pienemmälle ja siinä sitten köröteltiin. Eipä minulla oikeastaan ollutkaan kiire minnekään. Kiire näytti katkenneen myös muilta tiellä liikkujilta, autojono takana kasvoi, samoin vastaantulevien kaistalla. Välillä vauhti seisahtui täysin, mihinpä sitä kiirehtimään poron katsellessa melkein tuulilasista sisään.

Usein porot jolkottelevat melko pikaisesti metsään, mutta näillä poroilla ei näyttänyt olevan aikomustakaan poistua tieltä. Olivat päiväkävelyllä. Ensin istuin rauhallisesti autossa odotellen, mutta lopulta minua alkoi naurattamaan ja ajatus lähti omille teilleen. Mietin, onko poro tyhmä vai viisas.

Poro ei ymmärrä tiellä piileviä vaaratilanteita. Se ei ymmärrä varoa autoja, vaikka törmäystilanteessa juuri se poro on heikompi osapuoli. Siinä se vain keikuttelee päätänsä tai takapuoltaan autoni nokkapellin edessä, vaikka voisin hyvin kaasuttaa ja ajaa sen kumoon. Tyhmä poro.

Poro elää omaa elämäänsä. Se syö tien vieriltä, pelloilta ja kasvimailta silloin, kun sillä on nälkä. Se tulee tielle pakoon sääskiä, mäkäräisiä, paarmoja, polttiaisia eli siis kaikkia mahdollisia Lapin taivaalla lenteleviä pieniä kiusankappaleita. Vain hirvikärpäset puuttuvat. Se tulee tielle pakoon myös hellettä tai sitten muuten vain. Jos tietää, mitä tarvitsee ja mitä haluaa, niin mitäpä sitä välittämään muiden mielipiteistä. Viisas poro.

Se ei pelkää tiellä liikkuvia polkupyöriä, moottoripyöriä, autoja, asuntoautoja, rekkoja, mitään. Vaaraa uhmaten se juoksee tielle, risteilee tien laidalta toiselle epämääräisen ajan ja lopulta palaa metsään. Tai se ei oikeastaan uhmaa vaaraa, sillä se ei vain taida ymmärtää sitä. Onko se rohkeutta vai tyhmänrohkeutta?

Mitä tapahtuisi, jos ihmiset eläisivät kuin porot, liikkuisivat miten sattuu ja minne sattuu, täysin omien ajatusten ja tarpeiden mukaan. Ainakin liikenne olisi pelkkää kaaosta ja samoin taitaisi käydä kaikessa toiminnassa. On viisautta ottaa elämän ja yhteiskunnan realiteetit huomioon. Ei kannata olla tyhmä poro.

Mitä tapahtuisi, jos ihmiset enemmän miettisivät omia arvojaan, taitojaan, lahjojaan, toiveitaan kuin toisten mielipiteitä, tekisivät asioita, jotka kokevat tärkeiksi välittämättä muiden arvostelusta. Jos tietää, mitä tahtoo, niin mitä sitä turhaan kyselemään muilta. Oman näköinen elämä on poron viisautta.

Viisas ihminen tunnistaa vaaran paikat ja osaa väistää tarvittaessa, ei kannata olla tyhmänrohkea. Tässä vaiheessa ajatusketjuni katkesi, sillä porot päättivät siirtyä metsän puolelle, minä vaihdoin vaihteen isommalle ja kaasuttelin kohti kauppaa. Kaupassa katselin hyllyissä porosäilykkeitä ja savuporonlihaa. Ei taida poronkaan elämä niin hääppöistä olla, vaikka pystyvätkin pysäyttämään liikenteen hetkellisesti.

Paluumatkalla en nähnyt poroja, mutta illalla tultuani saunasta valkoinen poro seisoi saunan rappusten edessä. Sen valkoinen turkki loisti aavemaisesti vasten pimeää iltaa. Siinä me katselimme hetken aikaa toisiamme lempeästi silmiin, sitten poro suuntasi kulkunsa saunan taakse metsään ja minä kohti päärakennusta. Hyvää yötä molemmille.

Vastaa