Hän kävelee hiljakseen kohti koulua samalla kuulostellen kellon soittoa. Koulun pihalla ei saa olla yhtään liian aikaisin, vaan juuri sopivasti kellon soidessa, jotta pääsee kävelemään suoraan sisälle ja luokkaan. Jos tulee liian aikaisin koulun pihaan, joutuu seisomaan yksin ja se on noloa. Jos taas myöhästyy, joutuu koputtamaan luokan oveen ja menemään yksin luokkaan kaikkien katsellessa ja sekin on noloa. Siksi hän on todella tarkka siitä, että saapuu koulun pihaan juuri sopivaan aikaan, niin tänäkin aamuna.
Kellojen soitua hän kävelee luokkaan toisten perässä, siinä on turvallista olla, lähellä, mutta ei liian lähellä. Jos hän jää liian kauaksi luokkakavereista, se herättää huomiota ja joku voi kiusata. Jos hän yrittää olla ryhmässä, toiset torjuvat hänet ja se tuntuu kipeältä. Hän on oppinut olemaan sopivan lähellä ja kuitenkin kaukana, niin hän tänäkin aamuna kävelee luokkaan.
Ensimmäisellä tunnilla on matematiikkaa ja se on hänelle helppoa. Helppoa siksi, että tunnilla saa istua rauhassa laskemassa tehtäviä. Hän määrittelee oppiaineiden helppouden sen mukaan, saako tunnilla olla rauhassa vai pitääkö koko ajan jännittää jotain ja hänen määritelmänsä mukaan matematiikka on helppoa. Luokassa on pieni hälinä päällä koko ajan, mutta se ei haittaa hänen keskittymistään, sillä hän on oppinut olemaan ihmisten keskellä ja samalla sulkemaan heidät ulkopuolelle. Hän nauttii siitä, että saa istua rauhassa paikallaan laskemassa. Opettaja käy välillä vieressä katsomassa, häneltä saa tarvittaessa kysyä neuvoa eikä tarvitse pelätä luokkakavereiden reaktioita.
Välitunnilla hän istuu koulun käytävällä luokkakavereiden lähellä, mutta ei liian lähellä. Onneksi on älypuhelin, jonka maailmaan saa piiloutua toisten katseilta. Kun on lähellä luokkakavereita ja pelaa kännykällä, ei näytä yhtään yksinäiseltä, silloin on niin kuin muutkin oppilaat. Onneksi kaikilla välitunneilla ei tarvitse mennä ulos, sillä sisällä on helpompi olla, ulkona ei aina tiedä, missä olisi viisainta seisoa yksin näyttämättä kuitenkaan yksinäiseltä.
Toisella tunnilla on biologiaa. Biologia voisi olla hänestä mukavaa, mutta se ei voi olla mukavaa, koska tunneilla ahdistaa. Tälläkin tunnilla aloitetaan uusi projektityö eikä kukaan halua tehdä projektia hänen kanssaan. Niin se on aina. Ryhmät muodostuvat kaveriporukoista ja lopulta opettaja tarjoaa häntä johonkin ryhmään. Jos käy huonosti, hän saa tehdä projektin yksin muiden touhutessa omiaan. Jos käy hyvin, toiset tekevät projektin ja hän istuu sivussa hiljaa. Koskaan ei käy niin, että hän saisi olla yhtenä tasa-arvoisena ryhmäläisenä toisten joukossa, hän on ryhmässäkin yksin.
Sitten alkaa liikunnan kaksoistunti. Yksilölajeista hän selviytyy hyvin, mutta tänään pelataan koripalloa. Hän ei ole hyvä pallopeleissä ja joukkueiden muodostamisessa hän jää aina viimeiseksi, lopulta toinen joukkue joutuu ottamaan hänet riveihinsä. Kyllä hän mielellään pelaisi toisten mukana, mutta juuri kukaan ei heitä palloa hänelle, joten hän vain juoksee kenttää päästä päähän joukkueensa mukana. Vaikeinta on olla pukuhuoneessa ja siksi hän yrittääkin selviytyä sieltä mahdollisimman nopeasti pois.
Liikuntatuntien jälkeen päästään syömään. Koulun ruokala on jännittävä paikka, joka päivä hän saa jännittää, mistä löytää oman paikkansa. Silloin on helppoa, jos luokkakavereiden pöytään jää tyhjä paikka hänelle. Samassa pöydässä luokkakavereiden kanssa voi näyttää ulospäin siltä, että hän kuuluu joukkoon ja on mukana toisten jutuissa, pitää vain osata nauraa oikeissa kohdissa ja suunnata katse oikein. Nolointa on, jos joutuu istumaan vieraiden oppilaiden kanssa samaan pöytään, silloin tuntuu siltä, että kaikki näkevät hänen yksinäisyytensä. Tänään onnistaa ja hän mahtuu samaan pöytään luokkakavereiden kanssa.
Iltapäivän tunnit sujuvat helpommin. Silloin ei enää tarvitse jännittää ruokatuntia ja kotiinlähtö on lähellä. Koulun päätyttyä hän lähtee kävelemään yksin kohti kotia. Matkalla hän kävelee sorsapuiston läpi ja jää katselemaan kahta sorsaa, jotka kävelevät kevätsohjoisella lammen jäällä. Niitäkin on kaksi. Onko hän ainoa, jolla ei ole yhtään kaveria? Onko hän ainoa, jonka asioista kukaan ei ole kiinnostunut tai jonka juttuja kukaan ei halua kuunnella? Tai no, kyllä äiti ja isä ja isosisko jaksavat kuunnella, mutta eivät hekään aina eikä se ole sama asia kuin joku kaveri.
Hän on niin yksin. Tämä koulupäivä on päättynyt, edessä on yksinäinen ilta ja huomenna uusi yksinäinen koulupäivä. Hän on niin yksin ja kuitenkin heitä on suuri joukko. Jokaisessa Suomen peruskoulussa on useita yhtä yksinäisiä nuoria, niitä nuoria, jotka ovat oppineet olemaan sopivan lähellä ja sopivan kaukana, sopivan näkymättömissä. Miten nämä yksinäiset nuoret löytäisivät toisensa?
