Katsoin televisiosta Kuningaskuluttaja-ohjelman, jonka yhtenä aiheena oli ”Laihtuuko säästöpossu?” Meidän säästöpossumme ainakin laihtuu ja se laihtuminen alkoi viime kesänä. Lapsena minulla oli säästöpossu, johon säästin rahaa. Omilla lapsillani on kaikilla ollut säästöpossu, johon he ovat säästäneet rahaa ja niilla rahoilla on lihotettu heidän pankkitiliään. Säästöpossut käytiin tyhjentämässä pankissa, jossa pankkivirkailija kehui säästäväisiä lapsia. Miehelläni on viime kesään asti ollut säästöpossu, johon hän on kerännyt kolikoita. Possu tuli täyteen ja lähdimme yhdessä tyhjentämään sitä tuttuun pankkiin. Pankkivirkailija ei ole enää vuosiin hoitanut possun tyhjennysoperaatiota vaan se on pitänyt tehdä itse, tyhjentää ja laskea rahat valmiiksi pussiin ja viedä virkailijalle pussin lisäksi valmiiksi täytetty pankkisiirtolomake. Tällä kertaa pankki ei osallistunut millään tavalla tähän operaatioon, vaan meidät neuvottiin kauppakeskukseen tallennusautomaatille. Siispä lähdimme kauppakeskukseen. Löysimme automaatin, mutta emme minkäänlaista avainta, jolla olisi saanut avattua säästöpossun. Ei muuta kuin kysymään neuvoa viereisestä R-kioskista. Kioskissa oli ystävällinen myyjä, joka ei osannut neuvoa avainasiassa, mutta suostui jollakin saatavilla olevalla työvälineellä vääntämään possun auki. Avatun possun kanssa menimme takaisin automaatille. Automaatti nieli kolikoita aikansa ja tukehtui sitten, sitä ei ollut tehty tallentamaan niin suuria kolikkomääriä. Jouduimme keskeyttämään kolikoitten syöttämisen, tekemään välitallennuksen ja aloittamaan koko operaation alusta. Aikaa kului ja jono samassa automaatissa olevalle Ottomaatille kasvoi takanamme. Käännyin välillä hymyilemään anteeksipyytävästi takanamme seisoville ihmisille, mutta murhanhimoiset katseet saivat minut äkkiä kääntämään katseeni takaisin automaattiin. Lopulta saimme koko homman hoidettua ja pääsimme luikkimaan pois automaatilta vihaisten katseiden saattelemana. Tuli ikävä menneiden vuosien ystävällisiä pankkivirkailijoita. Kokemus oli sen verran epämiellyttävä, että meidän säästöpossumme pääsi nyt laihdutuskuurillle.
Syyslomalla olimme lähdössä vuokraamallamme pakettiautolla Lappiin. Tarkoituksemme oli mennä junalla ja tulla ajamalla takaisin. Ensin yritin varata netissä meille autopaikkalippua, mutta koska en löytänyt siellä mainintaa pakettiautosta, suuntasin kulkuni rautatieaseman lipputoimistoon. Kerroin lipunmyyjälle asiani ja hän ryhtyi varaamaan lippua. En osannutkaan antaa auton mittoja, joten lipun varaaminen ei onnistunut. Kysyin lipunmyyjältä, että voinko varata lipun netissä hankittuani auton tiedot. Hän vastasi: ”Yleensä ihmiset kyllä hoitavat nämä asiat netissä eivätkä tule tänne seisoskelemaan”. Kiitos vaan tästäkin palvelusta. Tilasin auton tekniset tiedot rekisterikeskuksen nettisivuilta ja se sujui ongelmitta. Tämän jälkeen menin uudestaan VR: n nettisivuille varaamaan autopaikkaa enkä onnistunut edelleenkään. Päätin soittaa VR: n puhelinpalveluun, sillä ei tehnyt mieli mennä toista kertaa seisoskelemaan rautatieaseman lippuluukulle. Puhelimeen vastasi ystävällinen naisääni ja minulle selvisi, että kyseisessä junassa ei ole yhtään paikkaa pakettiautolle. Koko lomaviikkomme aikana ei mennyt Lappiin ainoatakaan junaa, johon olisi saanut paikan pakettiautolle. Autopaikan varaaminen olisi hoitunut helposti netissä, jos vain olisi ollut paikkoja, mitä varata. Jäin miettimään, eikö rautatieaseman lipunmyyjä osannut sanoa minulle, että siihen junaan ei saa paikkaa pakettiautolle vai eikö hänellä ollut sen vertaa asiakaspalveluhalua.
Olimme menossa katsomaan jalkapallo-ottelua ja jätimme automme stadionin lähellä sijaitsevalle parkkipaikalle. Parkkimaksu piti käydä maksamassa automaattiin, joka kysyi auton rekisterinumeroa. Edessämme oli nainen, joka ei muistanut autonsa rekisterinumeroa. Siinä automaatilla seisoessaan hän soitti miehelleen kysyäkseen rekisterinumeroa. Jono takana kasvoi. Meillä ei ollut niin kiire, että olisi tarvinnut heittää naiselle vihaisia katseita. Tämä maailma automaatteineen on tehty tällaiseksi ja tässä automaattiviidakossakin voi käyttäytyä ystävällisesti ja auttavaisesti. Nainen sai rekisterinumeron selville, hoiti asiansa ja me pääsimme maksamaan omaa parkkimaksuamme emmekä edes myöhästyneet jalkapallo-ottelusta. Muutamaa päivää myöhemmin luin lehden yleisönosastolta kirjoituksen, jossa joku kertoi pelkäävänsä edessä olevaa hammaslääkärireissua. Hän ei pelännyt hammaslääkäriä vaan sitä, miten hän selviää parkkiautomaatilta. Ymmärsin häntä oikein hyvin.
Asiat hoituvat helposti automaatilla tai netissä silloin kun hoituvat. Jos asioiden hoitamisen kanssa tulee ongelmia, niiden kanssa on yksin eikä aina tiedä, mistä saisi apua. Koneen kanssa ei voi keskustella eikä siltä voi kysyä neuvoa. Netin kautta asioiden hoitaminen onnistuu nopeasti ja kätevästi, entä sitten, kun elämässä ei ole paljon muuta kuin aikaa. Osa nuorista syrjäytyy kotiin käteen kiinni kasvaneen älypuhelimen kanssa. Heillä kaikki elämässä tarpeellinen on netissä, ei siis ole mitään syytä lähteä kotoa yhtään mihinkään. Eivät he tarvitse lisää nettipalveluita, vaan aitoja ihmissuhteita ja todellista elämää. Osa vanhuksista jää yksin kotiin, koska ei tarvitse lähteä ulos hoitamaan asioita, vaikka he mieluummin hoitaisivat asiansa elävien ihmisten kanssa. Ei kone korvaa elävää ihmistä. Kaupassa työskentelevä tyttäreni tapaa työssään usein vanhuksia, jotka kassalta lähtiessään kiittelevät päivän juttutuokiosta. Kauppareissu on heille ostosten tekemisen lisäksi päivän sosiaalinen tapahtuma. Eivät he kaipaa lisää nettipalveluita vaan aitoja ja ystävällisiä ihmisiä. En halua ajatella, että elämässä tärkeintä on hoitaa asiansa nopeasti ja kätevästi vaan haluan ajatella, että olemme täällä toisiamme varten. Tärkeintä on hoitaa asiansa ystävällisesti ja rehellisesti, joko netissä tai ilman nettiä.
