Oli kaunis maaliskuinen päivä vuonna 1982. Kävelin mummuni kanssa vierailulle hänen siskonsa luokse. Silloin elin todeksi unelmaani.

Toukokuussa valmistuisin ensimmäiseen ammattiini, olin juuri aloittanut työt ensimmäisessä virkapaikassani seudulla, jonne olin ikävöinyt kymmenen vuotta. Elämä hymyili kilpaa keväisen auringon kanssa.

Muistoissani olen usein palannut tuohon päivään. Virkaurani alkamisesta tuli tänä vuonna kuluneeksi 42 vuotta. Samana päivänä Suomi sai uuden presidentin.

Mummuni oli vuonna 1982 nuorempi kuin minä nyt eikä hän ollut ollut työelämässä yli kymmeneen vuoteen. Vuonna 1969 Suomessa tuli voimaan pellonvarauslaki, mummulan pellot oli laitettu pakettiin ja lehmät lähetetty teuraaksi. Siihen loppui yhden pienviljelijäperheen urapolku.

Minun työurani jatkuu edelleen, ikä- ja työvuosia on kiitettävästi, mutta ei riittävästi, jotta olisin ansainnut eläkkeen. Urani aikana eläkeikä on siirtynyt kaksi kertaa. Sukuni vanhemmista ikäluokista en tiedä ketään, joka olisi minun ikäisenäni ollut töissä.

Vuonna 1982 minulla oli erilainen suunnitelma tulevasta työurasta, kuin mitä se on ollut. Ei nuorena voi tietää, mihin elämä kuljettaa, en tiedä sitä edelleenkään.

Yksi osa työuraani on ollut ohjata nuoria tekemään suunnitelmia tulevaisuutensa suhteen. Omassa elämässäni olen moneen kertaan tarvinnut urasuunnittelutaitoja. Olen sukkuloinut perheen, työn ja opiskelun välillä, vaihdellut työpaikkoja, tehnyt uusia suunnitelmia ja lähtenyt uusille poluille.

Ei kukaan voi tietää, mitä tekee loppuelämänsä ajan, ellei ole riittävän vanha, jolloin sen voi jo aavistaa. Urasuunnittelutaidot koostuvat siitä, että tuntee menneisyytensä, tietää nykytilanteensa ja osaa käyttää hyödykseen olemassa olevia mahdollisuuksia.

Muutaman kerran opourani aikana olen kuullut nuoren lausumana: ”Minusta tulee presidentti.” Ehkä useammin olen kuullut lauseen: ”Minusta tulee sossupummi.” Todellisuus on ehkä näiden vaihtoehtojen välissä, mutta saattavathan nämäkin toteutua.

Presidentin paikkoja on tarjolla harvoin ja yksi kerrallaan, joten kannattaa suunnitella varavaihtoehtoja, joiden kautta lähteä tätä unelmaa kohti. En tiedä, minkä ikäisenä Alexander Stubb on ensimmäisen kerran miettinyt mahdollisuuksiaan presidentiksi. Pitkä poliittinen ja kansainvälinen ura on johtanut tähän tehtävään.

Sossupummiheitto on enemmän sellainen epävarmuuden ilmaisu, en jaksa miettiä asiaa ja pelkään tulevaisuutta. Joku unelmoi suuria ja toinen ei uskalla unelmoida edes pieniä.

Mummuni, joka oli syntynyt Venäjän vallan aikana, ei elämässään saanut mahdollisuutta tehdä urasuunnitelmia, vaikeat aikakaudet sanelivat elämisen ehdot. Minä olen saanut mahdollisuuden toteuttaa suunnitelmiani. Tällä hetkellä teen eläköitymissuunnitelmia, ei kenenkään ura jatku loputtomasti.

Nuoret eivät tiedä, millaiseen työelämään ovat suuntaamassa. Toivon, että heillä on mahdollisuus suunnitella ja toteuttaa suunnitelmiaan. Elämä vie mihin vie, on vain otettava askel kerrallaan ja jatkettava suunnittelemista vaihe vaiheelta.

Vastaa