Forssan Lehdessä oli maanantaina 31.3.2025 artikkeli otsikolla ”Suomen uudet suuret ikäluokat ovat lama-ajan lapsia, kuuluuko heidän äänensä vaaleissa?” Samasta aiheesta kirjoitettiin muissakin medioissa. Syntymävuosia vertailtaessa Suomen suurimmat ikäluokat ovat vuosina 1990 ja 1992 syntyneitä.

Olen lama-ajan lasten äiti. Lapseni syntyivät epävarmaan ja ahdistavaan aikaan. Meidänkin perhettämme lama-aika kosketti ja raha oli todella tiukassa. Lama-ajan lapset saivat toiveisiinsa usein vastauksen, että ei ole rahaa. Baby Born-nukke oli aivan liian kallis joululahja tyttären toiveista huolimatta.

Lama-ajan lapset viettivät lähes digivapaan lapsuuden. He pelasivat pöytätietokoneella Rayman-pelejä ja kännykällä matopeliä. Ensimmäisen älypuhelimensa he saivat samaan aikaan ajokortin kanssa. Nuorina aikuisina he oppivat nopeasti hallitsemaan digitaalisen maailman ihmeet.

Nykyiset suuret ikäluokat eli kolmekymppiset aikuiset ovat kasvaneet lama-ajan lapsuudesta työikäisiksi. He saivat lapsuudessaan kuulla, että ei ole rahaa ja nyt he kuulevat sitä työpaikoillaan ja koko yhteiskunnassa. He syntyivät ahdistavien uutisten aikaan ja elävät nyt samanlaisissa tunnelmissa.

Lama-aika ei kohdellut perheitä tasapuolisesti. Jotkut harvat perheet hyötyivät lamasta, jotkut selvisivät ehjin nahoin, joillakin oli tiukkaa ja sitten oli se suuri joukko, joihin lama jätti pysyvän jäljen. Potkut työpaikalta veivät monet aikuiset henkilökohtaiseen lamaan.

Tasapuolisesti ei kohtele työelämä myöskään lama-ajan lapsia. Kovin harvassa ovat kolmekymppiset, jotka opiskelujen päätteeksi saavat vakituisen ja koulutustaan vastaavan työpaikan. Korkeakoulutuskaan ei sitä takaa.

Tarjolla on kymmenien työhakemusten laittamista.  Lopputuloksena työnhausta seuraa ehkä vain pätkätöitä pätkätöiden jälkeen. Toivottavasti lama-ajan lasten työelämä ei ala irtisanomisilla niin kuin monen heidän vanhempansa kohdalla kävi.

Osa saa vakituisen työpaikan. Onni saattaa kuitenkin loppua lyhyeen, sillä monella työpaikalla on menossa jonkinlainen kiristysmeininki, säästökuuri tai yt-neuvottelut. Eikö meillä todellakaan ole tarjota parempaa työelämää lama-ajan lapsillemme?

Kun on syntynyt ahdistavien uutisten aikaan ja elää varhaista aikuisuuttaan samoissa merkeissä, ei ole ihme, että joskus uuvuttaa. Nyt tarvittaisiin rohkaisua, kannustusta, työniloa ja uskoa tulevaisuuteen, sillä jatkuva huolipuhe lamaannuttaa.

Lehtiartikkelin mukaan Suomessa on vahva käsitys, että äänestäminen on eläkeläisten puuhaa ja kauaskantoisia suunnitelmia on vaikea tehdä, koska tulppana ovat aktiiviset, vanhemmat ikäluokat.

Lama-ajan lasten äitinä edustan tuota vanhempaa, aktiivista ikäluokkaa. En halua olla tulppana kenenkään tiellä, vaan päinvastoin poistamassa tulppia, jotka estävät lama-ajan lasten äänen kuulumista.

Nuorilla ikäluokilla on samanlainen mahdollisuus ottaa paikkansa yhteiskunnassa kuin meillä vanhemmilla oli omassa nuoruudessamme. Lama-ajan lasten ääni on tervetullut lisä työpaikoille ja yhteiskunnan päätöksentekoon. Antakaa äänenne kuulua.

Vastaa