Vanhuksesta tehtiin palveluntarpeen arviointi. Sellainen pitää tehdä, jotta voi hakea palveluasuntoa. Arvioinnin tulos: omatoiminen vanhus, ei tarvitse palveluasumista, pärjää kotona.
Omatoimisen vanhuksen päivä alkaa kaurapuurolla, on alkanut lähes yhdeksänkymmenen vuoden ajan. Jo lapsuudessa Markus-setä kehotti radion lastentunnilla syömään kaurapuuroa, on terveellistä ja elää pitkään. Puuronkeitto sujuu hyvin eilispäivän tiskaamattomassa kattilassa ja ilman suolaa.
Lounaan tuo ateriapalvelu, mikäli on maanantai, keskiviikko tai perjantai. Hinta on 11 €/ateria, vanhus syö kiitollisena. Jokapäivänen ateriapalvelu tulee liian kalliiksi. Muina viikonpäivinä hän kehittää ruokapöytään jotain.
Lounaan jälkeen on aika lähteä asioille. Kaupasta pitää hakea ruokaa ja apteekista lääkkeitä. Onneksi tänään ei ole lääkäri- eikä laboratoriokäyntiä.
Matka asioille sujuu omalla autolla. Sairauksien takia ei jaksa kävellä eikä kantaa kauppakasseja. Pari kertaa on tajuttomuus yllättänyt kesken matkan. Vähän jännittää, miten tänään selvitään.
Ensin apteekkiin, sieltä ei tule niin paljon kannettavaa. Hupsis, yksi resepti on vanhentunut, purkissa ei ole enää yhtään pilleriä, on jo jäänyt kaksi annosta ottamatta.
Ystävällinen farmaseutti selittää, että apteekissa voi uusia reseptin, maksaa kaksi euroa ja lääkkeen saa reilussa viikossa. Mutta miten selvitä yli viikon ilman lääkettä, kun nyt jo on pari pilleriä ottamatta ja niitä pitäisi ottaa neljä päivässä. Tuleekohan siitä terveydellisiä ongelmia?
Täytyy kilauttaa tyttärelle, joka lupaa hoitaa asian. Vanhus kiittää farmaseuttia ja luottaa tyttären apuun. Asia hoituu omahoitajan kautta ja lääkkeen saa hakea seuraavana päivänä. Pitää siis huomennakin käydä apteekissa.
Matkalla kauppaan pitää poiketa Otto-pisteelle nostamaan rahaa. Homma onnistuu, sitä on harjoiteltu lasten kanssa. Lompakkoa aukaistessa kolikot pyörivät lattialle ja niitä poimiessa kuluu muutama tovi.
Kaupasta tulee ostettua nektariineja ja savusiikaa, ovat niin tavattoman hyviä. Siinä on sopiva iltapala, aamulla syödään taas kaurapuuroa.
Kotona on vuorossa päiväkahvin keitto. Suodatinkotelo tulee aseteltua hiukan huonosti paikalleen, kahvi ei pääse valumaan pannuun, vaan valuu pöydälle ja siitä edelleen lattialle. Omatoiminen vanhus pääsee siivoushommiin.
Päiväkahvin jälkeen vanhus muistaa, että pitäisi pestä pyykkiä. Pyykit koneeseen, kone käyntiin ja puhdasta tulee. Unohtui laittaa koneeseen pyykinpesuaine, mutta kyllä se vesi puhdistaa.
Keskuudessamme asuu monia omatoimisia vanhuksia. Moni heistä asuu yksin. Onneksi tämän vanhuksen ei tarvitse olla yksin, sillä kaverina asuu toinen omatoimiseksi todettu vanhus, Alzheimerin tautia sairastava puoliso.
Onneksi apuna ovat myös lapset, he, jotka ovat työelämässä ja asuvat kaikki kolminumeroisen kilometrimäärän päässä. Käyvät apuna vapaapäivinään ja heille voi aina soittaa. Hyvin tässä pärjätään.
Jos ei pärjää kotona, voihan sitä muuttaa yksityiseen palveluasuntoon, maksaa 6000 €/kuukausi. Siihen ei aivan omatoimisen vanhuksemme eläke riitä.
Jos myisi muuttotappioalueella olevan asuntonsa, sillä rahalla voisi elää vajaan vuoden palveluasunnossa. Siis, jos sattuisi käymään niin onnellisesti, että asunnolle löytyisi ostaja. Onneksi kotona on hyvä olla.
Hyvä on omatoimisen vanhuksen elellä Suomessa omalla hyvinvointialueellaan.
