Kuluneen lukuvuoden aikana osallistuin webinaariin, jossa esiteltiin teknologia-alan yrityksiä. Eräältä alan yrittäjältä kysyttiin, minkälaisia nuoria he kaipaavat töihin. Vastaus oli: ”Tarvitsemme mopopoikia.”
Vastaus oli yllättävä. En muista muualla kuulleeni puhuttavan mopopojista positiiviseen sävyyn tai että heitä pidettäisiin unelmatyönhakijoina. Näin keväällä ja kesällä heistä puhutaan lähinnä häirikköinä, jotka eivät anna lähiympäristön asukkaiden nukkua öitään rauhassa. He metelöivät, keulivat ja ovat vaaraksi liikenteessä.
Olen itsekin ajoittain kärsinyt mopopoikien aiheuttamasta melusta iltayöllä, kun olen mennyt ajoissa nukkumaan, aamulla pitäisi herätä aikaisin töihin ja ulkoa kuuluu hervoton pärinä. Silloin eivät ajatukset mopopojista ole kovin kauniita.
Yrittäjän ajatus jäi mieleen ja olen miettinyt, miksi hän haluaa töihin juuri mopopoikia. Vastaus oli yllättävä, mutta myös ymmärrettävä.
Oma kokemukseni mopopojista oppilaina ei ole negatiivinen. Ei voi yleistää, mutta muistan vuosien aikana kohdanneeni monta hauskaa ja rentoa mopopoikaa. Ehkä he hoitavat koulunsa siinä mopoharrastuksen sivussa, mutta hoitavat kuitenkin ja se riittää.
He ovat kiinnostuneita mopoista ja jaksavat käyttää loputtomasti aikaansa niiden parissa. He keskustelevat mopoista, korjaavat ja kunnostavat niitä (myös tekevät laittomia virityksiä), ajelevat, vertailevat niitä keskenään, selaavat nettisivuja, joilla myydään mopon osia ja varusteita (oppitunneillakin).
Kaikki toiminta ei kestä päivänvaloa, mutta intoa riittää ja sitä intoa kaivataan työpaikoilla. Iän karttuessa laittomat toiminnat ja turhat hölmöydet yleensä karsiutuvat ja toivottavasti into säilyy.
Mopopojat ovat valmiita tarttumaan toimeen, ns. likaamaan kätensä ja sitä monella työpaikalla tarvitaan. Työpaikoilla on etua myös siitä sosiaalisesta toiminnasta, johon mopopojat kasvavat yhdessä. He toimivat ryhmänä ja oppivat tulemaan toimeen keskenään.
Eihän tämä yrittäjä tietenkään tarkoittanut, että hän kirjaimellisesti kaipaa mopopoikia. Kyse ei ole mopoharrastuksesta eikä sukupuolesta, vaan asenteesta.
Menestysideologia on salakavalasti hiipinyt elämäämme. Aina pitäisi olla enemmän kuin on, osata paremmin, jaksaa enemmän, suorittaa täydellisemmin. Menestysideologia syö innon tekemisestä.
Mopopojat tekevät sitä, mikä heitä kiinnostaa, paneutuvat siihen täysillä ja pärjäävät vähän huonommillakin arvosanoilla. Ei elämässä tarvita stipendejä eikä hymypatsaita, kunhan löytää oman juttunsa ja paneutuu siihen.
Yrittäjän toive mopopojista kertoo myös tavallisen ihmisen tarpeellisuudesta. Samaan aikaan, kun kouluissa keskitytään yli- ja alisuorittajiin, työelämässä kaivataan aivan tavallisia, asiansa hoitavia tekijöitä. Keskinkertaisuus on valttia.
Tulevana viikonloppuna mopopojat ja kaikki nuoret päättävät lukuvuotensa. Osa suuntaa kesätyöpaikoille. Moni heistä tulee töihin innostuneena, emmehän me aikuiset sammuta heidän intoaan. Työn iloa jokaiselle kesätyöläiselle.
