Jälleen kerran on virinnyt keskustelu nuorten työnhakutaidoista. Näitä keskusteluja putkahtelee tasaiseen tahtiin ja asiantuntijoita riittää. Minäkin olen asiantuntija tässä asiassa, sillä olen tehnyt pitkän työuran peruskoulun opinto-ohjaajana.

Olen lukenut lukemattomia määriä oppilaiden kirjoittamia työhakemuksia. Olen neuvonut, ohjannut, opastanut, innostanut, käyttänyt kaikkia mahdollisia tapoja työelämätaitojen opettamiseen. Olen tehnyt sen, koska työelämätaidot ovat mielestäni yksi keskeisimmistä opinto-ohjauksen oppituntien sisällöistä.

Joka vuosi olen kuunnellut lukemattomia selityksiä, miksi työhakemusten kirjoittaminen on turhaa.

”Miksi me näitä opetellaan, kun nämä ovat itsestäänselvyyksiä?”

”Ei näitä tarvitse opetella, kyllä netistä löytää työhakemusmalleja sitten, kun tarvitsee.”

”Me on tehty jo työhakemuksia yhteiskuntaopin, äidinkielen, englannin ja ruotsin tunneilla. Ei jaksa enää.”

”Kyllä minä osaan, ei sinun tarvitse opettaa.”

Olen lukenut lukemattomat määrät oppilaiden kirjoittamia työhakemuksia. Osa aivan loistavia ja osa aivan ala-arvoisia.

Olen korjannut lukemattoman määrän kirjoitusvirheitä ja saanut vastaukseksi, että mitä sillä on väliä. Osalle oppilaista kielioppisäännöillä ei ole mitään väliä. Myöskään kaikki aikuiset eivät välitä kielioppisäännöistä, turhaa niuhottamista. Olen saanut huoltajilta viestejä, että on siellä koulussa tärkeämpääkin oppimista, joten älä rasita nuoria näillä toisarvoisilla asioilla.

Eräs oppilas kirjoitti työhakemuksen: ”Hei pääseex töihin kun haluun rahaa.” Kirjoitin tähän harjoitustyöhön, kuten kaikkiin vastaaviin ohjeet, mitä kaikkea siitä puuttuu. Minulle iso työ ja todennäköisesti vastauksiani ei koskaan luettu.

Joka kevät olen sanonut oppilaille, että jos kaipaatte apua kesätyöhakemusten tekemisessä, niin autan mielelläni. Ja joka lukuvuosi on ollut oppilaita, jotka ovat tehneet hakemuksia kanssani. Moni on myös kiittänyt saamastaan avusta ja tullut innoissaan kertomaan, että pääsi töihin. Nämä ovat olleet opon työn tähtihetkiä.

Aloittelevana, silloin vielä epäpätevänä opona 20 vuotta sitten sanoin koulumme lehden uusien työntekijöiden haastattelussa, että ketään ei voi auttaa väkisin. Kuinka oikeassa olinkaan. Opettaja ei voi oppia toisen puolesta eikä opo voi auttaa oppilasta, joka ei ota apua vastaan. Koulu on turha paikka, jos sinne tullaan pääsääntöisesti vastustamaan kaikkea, mitä opettaja tekee.

Vastaa