Paikallisessa sanomalehdessä kerrottiin, että kotikunnassani järjestetään alkaneen vuoden aikana peruskoululaisille kysely, jossa he saavat kertoa, millainen on heidän unelmakoulunsa. Koska Jorma Etto kirjoittaa runossaan: ”Suomalainen on sellainen joka vastaa kun ei kysytä”, päätin minäkin vastata tuohon kysymykseen, vaikka kukaan ei olekaan kysynyt opettajan mielipidettä unelmien peruskoulusta.
Unelmien koulupäiväni alkaa siitä, että aamulla saapuessani kouluun tervehtiessäni työkavereita ja oppilaita, jokainen vastaa tervehdykseeni ystävällisellä äänellä, ei vaikenemalla tai murahtamalla eikä ainakaan sanomalla jotain epäystävällistä. Kuinka hienolta kuulostaisi kuulla oppilaiden tervehtivän myös toisiaan, ei vain kavereitaan vaan myös kaikkia luokkakavereitaan. Ystävällisen huomenen jälkeen he istuisivat paikoilleen odottaen tunnin työskentelyn aloittamista.
Oppitunneilla pysyisimme koko ajan asiassa, oppilaat kyselisivät minulta ja toisiltaan tunnin aiheesta, keskittyisivät miettimään ja pohtimaan asioita, etsisivät tietoa ja kuuntelisivat keskittyneesti opetustani silloin, kun on sen aika. Kuinka hienoa olisi puhua luokalle, joka istuisi paikoillaan hiljaa kuunnellen. Unelmoin oppitunnista, jolloin ei tarvitsisi kertaakaan kehottaa kuuntelemaan, ei tarvitsisi puuttua kiroilemiseen, homotteluun, ei selvitellä yhtään riitaa eikä kysellä, oliko joku rumalta kuulostava lause luokkakaverille vain viaton läppä vai oikeaa ilkeilyä. Toivoisin voivani luottaa siihen, että oppilas, joka haluaa kesken tunnin käydä vessassa, on todella menossa vessaan tarpeilleen eikä lähettelemään pilkkaviestejä kavereilleen tai tapamaan rikoskumppaneitaan jokin ikävä suunnitelma mielessään.
Unelmieni koulussa välitunnilla kaikki oppilaat olisivat ystävällisiä toisilleen eikä tarvitsisi miettiä, mitä koulun käytävillä tai piha-alueilla tapahtuu. Minun ei tarvitsisi miettiä, istuuko joku jokaisella välitunnilla yksin omasta vapaasta tahdostaan tai siksi, että häntä syrjitään eikä huolita toisten seuraan. Jos kysyn asiaa siltä yksinäiseltä, hän sanoo olevansa mielellään yksin. Unelmieni koulussa yksin ei tarvitsisi olla muuta kuin omasta tahdostaan.
Haluaisin osata erottaa toisistaan poikien normaalin nujuamisen ja väkivallan, onko kaverin kaulasta kiinni pitäminen ja retuuttaminen pitkin käytävää kuristamista tai normaalia leikkiä. Asiaa kysyttäessä se on aina leikkiä ja unelmieni koulussa se olisikin sitä, sillä siellä ei kukaan haluaisi vahingoittaa toisia.
Koulun ruokalassa oppilaat söisivät ruokansa hyvällä ruokahalulla ja kävisivät ruuan jälkeen kiittämässä keittiöhenkilökuntaa. Unelmieni koulussa en koskaan löytäisi koulun käytäviltä ruokaa, kaatuneita energiajuomatölkkejä tai mitään tahallista sotkemista. Kaikki haluaisivat pitää koulun tilat puhtaina, ehjinä ja siisteinä.
Unelmieni koulussa ei olisi koskaan tietokoneongelmia, ei käyttäjien eikä koneiden suhteen. Oppilaat tekisivät kärsivällisesti oikeita asioita, koneet, tietokoneohjelmat ja tietoverkkoyhteydet toimisivat moitteettomasti. Oi, se olisi niin hienoa. Koulupäivän jälkeen oppilaat lähtisivät kotiin ja joku saattaisi lähtiessään kertoa innostuneena jonkin asian, jonka on päivän aikana oppinut.
Oppituntien jälkeen olisi niin ihanaa istua rauhassa opettajanhuoneessa toisten opettajien kanssa juttelemassa päivän tapahtumista. Yhdessä ja innostuneina suunnittelisimme tulevia koulupäiviä ja lukukauden tapahtumia. Meillä olisi voimia olla innostuneita, koska kenenkään ei tarvitsisi toipua päivän aikana saamastaan mielipahasta. Yhteisen suunnitteluhetken jälkeen lähtisimme koteihimme ja jokaisella olisi mukanaan ne normaalit kotiin vietävät työt.
Olisi se niin hienoa, kun saisi vapaasti suunnitella oppilaille hienoja juttuja tietäen, että he lähtevät niihin innoissaan mukaan. Haluaisin kokonaan unohtaa sen ajatuksen, että tämä kuitenkin rikotaan ja tästä ei kuitenkaan tule mitään ja jos teemme tätä niin joku kuitenkin karkaa ja toinen vetäytyy syrjään ja kolmas pilaa kaiken törkeillä puheillaan.
Osittain tämä unelmien koulupäivä toteutuu jokaisena työpäivänä, täysin ei koskaan. Jos opettajan unelmat eivät kiinnosta ketään, niin ainakin oli hienoa uppoutua välillä unelmoimaan. Haluaisin niin kovasti hyvää kaikille oppilailleni.
