Seurasin Facebookissa nuorten kirjastokäyttäytymisestä käytyä keskustelua. Keskustelun aloittaja kirjoitti, kuinka nykyajan nuoriso ei osaa olla kirjastossa hiljaa vaan häiritsee kirjaston käyttäjiä äänekkäällä juttelulla, naureskelemisella ja edes takaisin liikkumisella. Monet kommentoijat olivat hänen kanssaan samaa mieltä ja päivittelivät nykyajan nuorison käyttäytymistä, kunnes eräs kommentoi, että aikuiset ovat aina arvostelleet nykyajan nuorisoa. Nuorten käyttäytymisessä ei siis ole mitään vikaa, vaan aikuiset valittavat turhasta. Monet nuorison käyttäytymiseen liittyvät keskustelut etenevät saman kaavan mukaan. Ensin joukko ihmisiä päivittelee nuorison huonoa käytöstä ja lopulta joku mitätöi kaiken päivittelyn.
Lapsuudessani 1960- luvulla nuoret tytöt pukeutuivat minihameisiin ja nailonsukkiin kesät talvet. Muistan, kuinka aikuiset moittivat nuoria liian kevyestä pukeutumisesta talvella. Minä olin lapsi ja kuljin tyytyväisenä villahousut jalassa samaan aikaan, kun nuoriso paleli nailoneissaan. Aikuisten puheista kuulin nuoresta tytöstä, jolla olivat kovalla pakkasella jäätyneet nailonsukat kiinni ihoon. Minusta se oli niin pelottava juttu, että entistä kiltimmin pukeuduin villahousuihini. Aikuiset kauhistelivat silloin nykyajan nuorison pukeutumista, mutta he olivat myös oikeassa. Ei pakkasella tarkene nailonsukissa.
Omassa nuoruudessani 1970- luvulla piti olla niin tiukat farkut, että ne sai jalkaan vain makaamalla selällään lattialla. Ei siinä muodissa ollut mitään järkeä eikä niissä tiukoissa farkuissa ollut mukavuudesta tietoakaan, mutta silti sellaiset piti olla. Moni nuori palellutti päänsä ja korvansa, koska pipoa ei voinut laittaa päähänsä kovimmillakaan pakkasilla. Riitti siinä aikuisilla päivittelemistä eivätkä he turhasta valittaneet. Liian tiukat farkut ovat terveydelle haitalliset ja talvella ei pidä kulkea paljain päin.
Aikuisten kriittisistä puheista on se hyöty, että osa nuorisosta myös kuuntelee heitä. Nuoruudessani pidettiin kotihippoja, joita aikuiset kauhistelivat. Kuulin monet kerrat, kuinka niissä ryypättiin liikaa ja harrastettiin seksiä. Tiesin myös, että omat vanhempani eivät kotihippoja hyväksyneet. Koska en olisi 14- vuotiaana saanut lupaa mennä kotihippoihin, kerroin vanhemmilleni meneväni kaverini luokse yöksi ja jätin kertomatta sen, että siellä eivät olleet vanhemmat kotona ja kaverini järjesti hipat. Hippoihin oli kutsuttu tasaparit poikia ja tyttöjä ja hankittu runsaasti juomia. Illan mittaan nuoriso humaltui ja lopulta olin ainoa, joka oli selvin päin. Olin kuullut aikuisilta niin paljon varoituksia humaltumisen vaaroista, että en uskaltanut juoda muuta kuin vettä, sillä limsakin oli terästettyä. Jonkin ajan kuluttua huomasin kavereideni häipyneen jonkun pojan kainalossa kukin omaan komeroonsa ja olohuoneessa istuimme vain minä ja yksi humaltunut poika. Ymmärsin hyvin, mitä poika odotti. Minua oli varoiteltu myös ennen aikaisesta seksistä ja sanottu, että seksiin kuuluu olennaisena osana rakkaus. Siinä tilanteessa ei ollut tietoakaan rakkaudesta, lähinnä minua inhotti sohvalla rötköttävä luomakunnan kruunu. Sanoin hänelle käyväni vessassa, marssin hänen huomaamattaan ovesta ulos ja kotiin. Seuraavana aamuna heräsin onnellisena omasta sängystäni. Aikuisten varoittelut ja kauhistelut pelastivat minut surkeilta alkoholikokeiluilta ja seksikokemuksilta, joita olisin jälkeenpäin katunut.
Nyt, kun omasta nuoruudesta on kulunut vuosikymmeniä ja elämänkokemusta on karttunut yli puoli vuosisataa, olen siirtynyt kauhistelijoiden leiriin. Minua suorastaan palelee katsellessani talvipakkasella nuorten paljaita nilkkoja ja avonaisia takkeja. Olen aivan vakuuttunut, että narutoppi, polvesta revityt farkut tai legginsit ja paljaat nilkat eivät paljoa lämmitä. Nykyajan nuoriso ei ole sen viisaampaa kuin me olimme omassa nuoruudessamme. Me aikuiset emme ole väärässä, jos emme aina hyväksy kaikkea nuorten toimintaa. Aikuiset ovat aina päivitelleet nykyajan nuorisoa ja niin sen kuuluu ollakin. Tulevaisuus on nuorten, mutta tämän päivän toimintaa ohjaavat aikuiset ja meidän tehtävämme on ohjata nuoria niin, että he eivät täysin pilaa omaa tulevaisuuttaan. Olen kiitollinen niille aikuisille, jotka 1970- luvulla saivat minun nuoruuteni pysymään terveillä raiteilla.
