Muistan elävästi ne kolme päivää elämästäni, jolloin olen saanut syliini vastasyntyneen lapseni, muistan ensimmäisen parkaisun ja ensimmäisen imetyksen. Muistan myös jokaisen lapsen kohdalla mieheni sanat ja katseen hänen istuessaan synnytyssalin keinutuolissa vastasyntynyt ja kapaloitu vauva sylissään. Yhdessä olemme onnellisina katselleet uutta perheemme ja sukumme jäsentä tuntien siinä hetkessä jotain pyhää ja yliluonnollista. Uusi elämä on aina ihme. Varmaan jokainen synnyttänyt äiti muistaa kaiken tuon, sillä oman lapsen syntymä on yksi elämän mullistavimmista kokemuksista.
Tilastotietojen pohjalta yhä harvempi nainen tai mies kokee tuon hetken, sillä syntyvyys on vuosi vuodelta laskenut. Kaikki eivät edes halua kokea tuota hetkeä. Kotikunnassanikin syntyi viime vuonna yli puolet vähemmän vauvoja kuin niinä vuosina, jolloin omat lapseni syntyivät. Vauvoja syntyy niin vähän, että SDP: n puheenjohtaja Antti Rinne ehdotti jopa synnytystalkoita. Talkoopuheisiin eivät muut poliitikot ole kovin innoissaan tarttuneet, mutta syntyvyyden nostaminen on kaikkien yhteinen huoli.
Syntyvyyden nostamista perusteellaan sillä, että tarvitsemme uusia veronmaksajia. Se on kovin huono perustelu nuorille perheille, oikeastaan se on jopa loukkaava perustelu. En minäkään nuorena naisena haaveillut tulevista veronmaksajista, haaveilin omista lapsista. Vastasyntynyt vauva oli meidän yhteinen lapsemme ja sukumme uusi jäsen, hän oli jotain, mitä kuvaamaan ei löydä sanoja. Missään tapauksessa hän ei ollut minulle tuleva veronmaksaja. Lapsi syntyy ensisijaisesti vanhemmilleen eikä yhteiskunnalle ja syntyvyys nousee vain, jos nuoret perheet kokevat lapsen saamisen arvokkaaksi ja tavoiteltavaksi asiaksi. Lapsen arvoa ei pitäisi mitata rahassa, ihminen on paljon enemmän kuin pörssikurssit tai valtion budjetti.
En edes ymmärrä, miten syntyvyys pelastaisi yhteiskuntamme taloudellisen tulevaisuuden. Jokainen syntyvä lapsi on kunnalle suuri kustannuserä, sillä niin paljon meillä on lapsiperheille, lapsille ja nuorille suunnattuja ilmaispalveluja. Ihmisen elämän ensimmäiset vuosikymmenet ovat kovin kalliita yhteiskunnalle. Samaan aikaan, kun me nykyiset veronmaksajat kustannamme tulevien veronmaksajien kasvua, tekoäly ja robotit korvaavat ihmisen tekemän työn eikä tuleville veronmaksajille ole työpaikkoja. Eivät asiantuntijatehtävät ja peliala kovin suuria ihmismassoja työllistä ja kun ei ole töitä niin ei tule myöskään niitä verotuloja. Ehkä ekonomistit osaavat laskea tämän asian paremmin, minun maalaisjärjelläni ajateltuna tämä yhtälö ei toimi.
Meillä Suomessa vauvoja syntyy ennätyksellisen vähän, mutta maailmanlaajuisesti katsottuna heitä syntyy aivan liikaa. Maapallon kestokyky ylittyy jo nykyiselläkin väkimäärällä, joten kovin laajalla rintamalla ei kannata synnytystalkoita mainostaa. Moni nuori aikuinen ajattelee, että tähän maailmaan ei kannata tehdä lisää luonnonvarojen kuluttajia.
Meidän ongelmamme on se, että mittaamme kaiken taloudellisen hyödyn perusteella. Rakennamme uutta uljasta maailmaa rahan kiilto silmissä. En kaipaa lapsia tuleviksi veronmaksajiksi ja taloudellisen kasvun nostamiseksi entistä korkeammalle. Kaipaan nuorempia sukupolvia katkaisemaan tämän taloudellisen hulluuden. Monet nuoret aikuiset osaavat ajatella elämässä muitakin asioita, kuin jatkuvaa elintason nostamista tai kulutushysteriaa. Uskon, että he näkevät uuden elämän ihmeenä ja lahjana eikä taloudellisena resurssina. Syntyköön lapsia paljon tai vähän, toivottavasti jokainen heistä syntyy toivottuna ja rakastettuna. Uskon, että Jumalallakin on edelleen osuutensa uuden elämän luojana ja ylläpitäjänä, vaikka melko tehokkaasti yritämme häntä vaientaa. Hänen silmissään jokainen uusi ihminen on toivottu ja rakastettu.
