Suomen sääkartoilla paistaa aurinko, maassa vallitsee rauha ja kalenterin mukaan olemme siirtyneet kevääseen. Siinä ilon aiheita tähän viikkoon.
Samaan aikaan kansainvälisellä kartalla taivaalla näkyy uhkaavia pilviä, rauha on haavoittuvainen ja alkanut kevät nostattaa huolta ja ahdistusta. Alkanut kevät, tuleva kesä ja koko tulevaisuus pelottaa.
Kun tulevaisuus on uhattuna, se koskee eniten ihmisiin, joilla elämää on enemmän edessä kuin takana, siis lapsiin, nuoriin ja nuoriin aikuisiin.
Ensin tuli ilmastoahdistus, joka sai nuoret huolestumaan maapallon tulevaisuudesta. Sitten tuli korona, joka sai nuoret väsymään ja masentumaan monenlaisten opiskeluun ja työelämään liittyvien asioiden keskellä. Liian moni jäi liian yksin.
Kruunuksi kaiken tämän päälle tuli Venäjän itsevaltainen hallitsija, joka päätti toteuttaa suuruudenhullun suunnitelmansa, jonka seurauksia voimme vain arvailla.
Koko maapallon, Euroopan, Suomen ja meidän jokaisen tulevaisuus on monella tavalla uhattuna. Monen nuoren mielessä pyörii ajatus, onko minulla tulevaisuutta ollenkaan.
Meneillään on yhteishakuaika perusasteen koulutuksen jälkeiseen koulutukseen. Koulutus on suuntautumista tulevaisuuteen, siihen tulevaisuuteen, joka nyt näyttää epävarmalta.
Tulevaisuus on aina ollut epävarma ja maailma on aina ollut rauhaton paikka. Yksikään sukupolvi ei ole kyennyt näkemään tulevaisuuteen. Jokainen sukupolvi on vain aikanaan ryhtynyt rakentamaan omaansa ja maansa tulevaisuutta olemassa olevien mahdollisuuksiensa mukaan.
Olemme kuvitelleet olevamme turvassa tällä sivistyneellä 2000-luvulla, mutta se on ollut vain kupla, joka on nyt puhjennut.
Tulevaisuus ei ole kadonnut, meillä on se edelleen. Meillä kenelläkään ei ole muuta kuin tämä päivä ja tulevaisuus. Menneisyyttä voi muistella, mutta siihen ei voi palata.
Olisi helppo ajatella, että tällaisessa maailmassa ei kannata opiskella, tehdä töitä tai perustaa perhettä. Mutta juuri nyt on katsottava eteenpäin. Niin kauan kuin on elämää, on mahdollisuus tehdä töitä hyvän tulevaisuuden eteen.
Mitä enemmän tulevaisuuden taivaalla näkyy uhkaavia pilviä, sitä enemmän tarvitaan tulevaisuuden rakentajia. Mitä enemmän ympärillä on vihaa, sitä enemmän tarvitaan ihmisiä, jotka jaksavat rakastaa. Mitä enemmän ympärillä on epätoivoa, sitä enemmän tarvitaan toivon tuojia.
Jokainen sota loppuu aikanaan, toivottavasti mahdollisimman pian ja mahdollisimman vähin vaurioin. Tarvitsemme tulevaisuuden rakentajia emmekä tuhoajia. Hyvän tulevaisuuden eteen kannattaa opiskella ja tehdä töitä, muuten se on menetetty.
