Kouluissa ja oppilaitoksissa on päättymässä toinen lukuvuosi, jolloin on ollut voimassa ns. laajennettu oppivelvollisuus. Oppivelvollisuus päättyy 18- vuotiaana ja myös toisen asteen koulutus on oppivelvollisille maksuton.
Oppivelvollisuutta laajennettiin kattamaan peruskoulun lisäksi myös toisen asteen koulutus, siis lukio tai ammatillinen koulutus. Näin haluttiin ehkäistä nuorten syrjäytymistä.
Ajatusrakennelma on aika mustavalkoinen. Kun laki määrää, että kaikki suorittavat toisen asteen tutkinnon, niin kaikki sen myös suorittavat. Kun kaikilla on toisen asteen tutkinto, niin kukaan ei syrjäydy. Olisipa elämä niin yksiselitteistä.
Peruskoulunsa tänä keväänä päättävillä nuorilla on kaikilla ollut hakeutumisvelvollisuus toisen asteen koulutukseen. Heitä on kaikkiaan noin 62 500, joista n. 61 580 haki yhteishaussa. Hakeutumisvelvollisuus siis toteutuu hyvin, vain 920 hakeutumisvelvollista on jättänyt hakematta.
Keitä ovat nämä 920 nuorta, jotka eivät ole täyttäneet hakuvelvollisuuttaan. Heissä on esim. nuoria, jotka eivät saa peruskoulun päättötodistusta. Siis eivät saa, vaikka ovat olleet oppivelvollisia jo yhdeksän, jotkut jopa kymmenen vuoden ajan.
Syitä on monia, yksi suuri syy ovat poissaolot. Meillä on peruskoululaisia, joilla on lukuvuosi täynnä poissaoloja. Eivät he tule kouluun, vaikka ovat lain mukaan oppivelvollisia. He jatkavat edelleen peruskoulun suorittamista, joillakin siihen menee koko 12 vuoden oppivelvollisuus.
Perusopetuksen päättävistä hakijoista 94 % haki ensisijaisesti ammatilliseen koulutukseen tai lukioon. Ensisijaisesti ammatilliseen koulutukseen hakeneita oli 40 % ja lukioon 54 %.
Lukiot selviytyvät melko hyvin laajennetun oppivelvollisuuden tuomista haasteista, sillä opiskelijat valitaan edelleen keskiarvojen perusteella ja harvoissa lukioissa jää tyhjiä paikkoja. Kaikki lukiot eivät edes ota alle seiskan opiskelijoita, vaikka jäisikin tyhjiä paikkoja, lukiossa kun olisi tarkoitus myös pärjätä.
Ammatillisissa oppilaitoksissa tilanne on haasteellinen. Niissä on koulutuksia, joihin pääsee sisälle, kunhan vain jaksaa tulla paikalle. Kaikki eivät jaksa tai eivät kykene astumaan ulos edes kotiovesta. Eivät he aukaise kotiovea, vaikka laki sanoisi mitä tahansa. Siihenkin on monenlaisia syitä.
Jos koulutukseen pääsevät kaikki, jotka jollakin keinolla jaksavat raahautua paikalle, niin ovatko he opiskelu- tai työkuntoisia. Eikö ammatillisen koulutuksen tavoitteena ole kouluttaa ammattitaitoisia ja työkykyisiä työntekijöitä?
Sitten on oppivelvollisia, jotka jaksavat mennä sinne ammatilliseen oppilaitokseen, mutta into loppuu viikossa. Kun ei ole motivaatiota, niin sitä ei vain ole eikä nykyisin voi opiskella ilman motivaatiota. Oppivelvollisuuden vetovoima ei riitä ja sanktioita ei ole.
Tämä laajennetun oppivelvollisuuden parissa työskentely on tarjonnut myös helmiä. On ollut nuoria, jotka ovat olleet valmiit ottamaan vastaan apua ja ovat löytäneet paikkansa. Silti mietin, olisiko näitä nuoria pystytty auttamaan ilman näin massiivista ja kallista lakiuudistusta.