Muistan kauniin kesäisen päivän vuosia sitten, aikaan, jolloin lapsemme olivat vielä pieniä. Olimme kesällä menossa lasten kanssa saunaan kesäpaikassamme Lapissa. Istuessamme saunan lauteilla huomasimme lauteiden alla edestakaisin kipittelevän sisiliskon. Millään hämähäkeillä ja ötököillä minua ei pysty pelottelemaan, mutta hiiret, sammakot ja sisiliskot saavat kylmät väreet menemään pitkin selkää ja toimintakyky katoaa. Lapset yrittivät innoissaan pelastaa sisiliskoa pois kuumasta saunasta äidin pysytellessä tiiviisti ylälauteella. Lopulta saunan lattialla oli vain sisiliskon häntä ja itse lisko oli teillä tietymättömillä. Siinä riitti lapsilla ihmettelemistä ja ihmeellinen asia se onkin. Se on sisiliskon tapa pelastaa itsensä vaikeasta tilanteesta.
Tuo saunalla ollut sisilisko tulee usein mieleeni ajatellessani niitä oppilaita, jotka joutuvat koulussa kiusatuiksi. Jokainen kiusatuksi joutunut oppilas kehittää itselleen oman tapansa selvitä ahdistavasta tilanteesta. Kiusaamisesta ei selviä ehjänä, pala itsestä putoaa kuin sisiliskon häntä. Sisilisko kyllä kasvattaa itselleen uuden hännän, mutta se on silti menettänyt jotain korvaamatonta, sillä hännän mukana se menettää talviravintovarastonsa. Yhdenkään oppilaan ei pitäisi joutua lähtemään peruskoulusta ilman häntää, vaan jokaisella nuorella pitäisi olla oikeus päättää kouluvuotensa ehjänä ja täynnä uskoa omaan tulevaisuuteen, ravintovarastot täynnä.
Mutta entä jos koulussakin opettajat pysyttelevät turvassa ylälauteella samaan aikaan, kun lapset yrittävät keskenään selvitä kylmällä lattialla. Joku voi pysytellä lauteella omasta mukavuudenhalusta ja joku toinen pelosta, joku ei ehkä näe ollenkaan hädissään juoksevaa sisiliskoa, sillä se on niin taitava piiloutumaan. Kiusaamista ei ole aina helppo nähdä, vaikka halua olisikin. Yhtään opettajaakaan ei pitäisi jättää yksin kiusaamistilanteissa, muuten käy niin, että koulussa viipottavat kohta ilman häntää sekä opettajat että oppilaat. Lentokoneessakin kehotetaan hätätilanteessa aikuista laittamaan ensin happinaamari itselleen ja vasta sen jälkeen lapselle. Koulussa tarvitaan paljon vahvoja, tervejärkisiä ja toimintakykyisiä aikuisia ja ne koulun aikuiset tarvitsevat toisiaan. Ilman vahvoja aikuisia lapset ovat tuuliajolla.
Sisilisko on eläin, joka ei tee pahaa kenellekään, se vain vain kipittelee kivien ja puiden koloissa nauttien auringosta. Ei siitä ole ihmiselle mitään haittaa. Yksikään sisilisko ei ole koskaan vahingoittanut minua. Surullista kiusaamisessa on se, että kiusaamisen kohde on usein täysin syytön tilanteeseen, hän vain haluaisi käydä koulunsa rauhassa ja tulla hyväksytyksi joukkoon, niin kuin jokainen ihminen. Hyväntahtoiset ja rauhaa rakastavat ihmiset joutuvat liian usein kärsimään tässä maailmassa, yhtä lailla kouluissa kuin työpaikoillakin. Sisilisko on rauhoitettu eläin, rauhoitettu pitäisi jokaisen ihmisenkin olla.
Lohdullista on se, että pudotetun hännän tilalle kasvaa uusi häntä. Kiusatuksi joutuminen on suuri henkilökohtainen tragedia. Jokainen kiusatuksi joutunut oppilas antaa myös aiheen kansalliseen häpeään, sillä tällaista ei saisi tapahtua suomalaisessa peruskoulussa. Kaikesta huolimatta elämä jatkuu peruskoulun jälkeen, pudonneen häntänsä voi kasvattaa uudelleen ja omalle tarinalleen voi kirjoittaa onnellisen lopun.
