Takana oli yhdeksän tunnin matkustaminen junalla ja viimeisimmäksi bussilla kesäasunnoltamme Lapista. Olin ollut poissa kotoa reilun viikon ja saapuessani kotipihaan sain sätkyn ja iljetyksen tunteen nähtyäni kotipihamme, koko etupihan nurkkaus oli täynnä melkein polvenkorkuisia taimia. Nurmikko oli kuivunut ruskeaksi, mutta nämä taimet näyttivät oikein hyvävointisilta. En jäänyt asiaa sen enempää suremaan, vaan vein laukut sisälle ja ryhdyin heti kitkeämään näitä kummajaisia nurmikolta. Sain pihan puhtaaksi ja menin tyytyväisenä nukkumaan. Olin kotona vajaan viikon verran ja ennen uutta Lapin reissua jouduin tekemään uuden kitkentäkierroksen. Taimet tuntuivat kasvavan kohisemalla, päivittäin ilmestyi uusia ja kitkemisurakka alkoi näyttää toivottomalta.

Toisella Lapin reissulla viivyimme kaksi viikkoa ja tultuamme kotiin pihanurmikon näkeminen alkoi ahdistamaan. Pihallemme oli kasvamassa pienimuotoinen viidakko, sisällä talossa tunsimme olevamme prinsessa Ruususen linnassa, joka pian peittyisi outoon köynnöskasviin, olo oli painajaismainen. Ryhdyimme uuteen kitkemisurakkaan ja mietimme, mikä tämä kasvi on. Uutisissa puhuttiin vieraslajien leviämisestä pihoihin ja kuvittelimme kitkevämme jättipalsamia. Taimet eivät kuitenkaan irronneet juurineen ja jättipalsamin googlettamisen jälkeen hylkäsimme tämän diagnoosin.

Päivittäinen kitkeminen jatkui ja mietimme kuumeisesti, mikä tämä kasvi on. Kaivoimme maata taimien ympäriltä päästäksemme kasvin juuristoon ja huomasimme, että nurmen alla meni melkoinen ”kaapeliverkosto”, juuria oli valtavasti ympäri pihaa. Koko nurmikon oli vallannut jokin laajalle levinnyt syöpäkasvain, jonka pysäyttäminen alkoi näyttää toivottomalta. Kaivoimme juuria ylös ja googletimme kaikkia mahdollisia vieraslajeja. Seuraava diagnoosimme oli japanintatar, erittäin vaarallinen ja vaikeasti tuhottava vieraslajike. Tässä vaiheessa ahdistus nousi todella pintaan, yöllä näimme molemmat painajaisia meidät tuhoavasta kasvista ja päivällä jatkoimme taisteluamme ylivoimaista vastustajaa vastaan. Tutkittuamme kaivamiamme juuria ja verrattuamme niitä googlettamalla löytämiimme tietoihin japanintatarin juurista, tämäkin diagnoosi alkoi horjua. Onneksemme.

Lopulta päätimme seurata yhtä juurta niin pitkälle kuin kykenimme ja päädyimme keväällä kaatamamme haavan kantoon. Seuraavaksi kaivoimme kannosta lähteviä juuria ja huomasimme, että koko taimisto lähtee haavan juurista. Jälleen kerran netti auki ja googleen hakusanaksi ”haapa”. Ja sieltä se selvisi, ensin luimme storaenson sivulta blogikirjoituksen ”Haavan taimet valloittivat pihamme” ja tarina oli niin samanlainen kuin meidän tarinamme. Jatkoimme lukemistamme ja ymmärsimme ratkaisseemme viidakkomme arvoituksen. Ongelmamme ratkaisu on seuraavassa ylen nettisivulta kopioidussa tekstissä.

Haapa on monien mielestä Suomen metsien kaunein puu ja osa ei voi taas sitä edes sietää. Eräässä suhteessa haapa on ylitse muiden puiden, sillä se on sitkeä ja nopea leviäjä.

Omakotitonteilla se sukkelaan versoo yli rajojen. Haapaa ei passaa mennä suin päin katkomaan mikäli pihallaan kasvavasta puusta haluaa eroon lopullisesti.

Metsäntutkimuslaitoksen erikoistutkija Jari Hynynen kertoo, että paras tapa on kaulata haapa noin pari vuotta ennen sen kaatamista.

Kaulaamisessa poistetaan kuori rungon ympäriltä noin 10-30 senttimetrin leveänä vyönä. Kaulaaminen onnistuu kaikkein helpoiten keväällä, koska kuori irtoaa silloin helpoiten.

– Katkaistaan yhteys juurien ja latvusten välillä. Juuret eivät saa ravinteita ja ne heikkenevät eikä veso niin paljoa, erikoistutkija Hynynen toteaa.

Olimme kaataneet keväällä tontillamme kasvaneen haavan ja tämä viidakko oli seuraus siitä. Olimme helpottuneita, kun kyseessä oli haapa eikä japanintatar. Nyt vain jatkamme kitkemistä ja luotamme siihen, että juuret vähitellen kuoleentuvat, ainakin netti lupaa, että ne luovuttavat lopulta taistelunsa.

Olen kiitollinen sille tuntemattomalle ihmiselle, joka kirjoitti blogitekstin ”Haavan taimet valloittivat pihamme”. Jospa tästä minun tekstistäni on joskus apua jollekin, joka huomaa pihansa muuttuneen viidakoksi. Älä siis kaada pihallasi kasvavaa haapaa – ainakaan ennen, kun olet valmistanut puun tuohon operaatioon. Jos kaadat yhden haavan, saat tilalle haavikon.

Tällä kirjoituksella on 4 kommenttia

  1. Anna Anttila

    Tyttäremme omakotitalon pihassa kasvoi haapa. He halusivat kaataa sen pois ja kutsuivat tuttavan puu kaatoon moottorisahoineen. Tämä mies ei ollut ensi kertaa pappia kyydissä vaan näytti, miten haapaa kuuluu käsitellä. Sen rungosta kaluttiin kuori pois n. 30cm korkeudelta n.50cm leveydeltä ja mies lupasi palata asiaan, kun haapa on muuttunut kelottuneen näköiseksi. Siihen meni pari- kolme vuotta ja sitten se kaadettiin. Mies selitti juurikin tuon, että jos haapapuun kaataa tuoreeltaan, niin kohta on koko piha ja naapurinkin piha täynnä haavan taimia. Harmi, kun teillä pääsi käymään tuollainen työllistävä vahinko. 😐

  2. Kaarina

    Meillä kävi ammattimetsuri kaatamassa puun eikä puhunut mitään tuollaisesta. Me olemme puiden kaadon suhteen amatöörejä, mutta olisi luullut ammattilaisen varoittavan asiasta. Näin pääsi käymään.

  3. mik

    meillä ihan sama sotku. Ammattimetsuri kaatoi haavan, eikä sanonut sanallakaan että tästä seuraa sitten vitsaus…
    nyt on piha täynnä versoja ja yritän lapiolla katkoa juurikkoa minkä ehdin… hivenen on auttanut. Hieman ihmettelen miksi haapa edes on puu, eikä sitä ole nimetty rikkakasviksi. En tiennyt että suomessa kasvaa näin ”ongelmainen” -puulaji.

  4. Kaarina

    Mekin myllättiin lapion kanssa iso osa pihasta ja kiskottiin versoja myös käsin. Kun niitä sitkeästi kiskoo, niin kasvu rauhoittuu. Ensi kesänä tilanne on parempi. Tuo rikkakasvi-nimike on juuri tilanteeseen sopiva. Mieluummin katselen pihanurmikolla voikukkia ja apiloita kuin satoja haavan versoja.

Vastaa