Koulun elämässä toukokuu on kiireistä aikaa. Vapusta eteenpäin oppilaat ovat kuin kesälaitumelle päästetyt lehmät tai lentoon lähteneet muuttolinnut. He aloittavat oppitunnit kysymyksellä: ”Eihän me enää opiskella” ja jos ei opiskella, he sanovat: ”Miksi me täällä ollaan, kun ei enää opiskella?” Sellaista on teinilogiikka. Useimmat oppilaat kuitenkin lähtevät innokkaasti mukaan koulun poikkeusohjelmiin ja monet koulupäivät ovat mukavia. Me suunnittelemme heille erilaisia teemapäiviä, retkiä ja vaihtelevia oppitunteja luokassa istumisen tilalle. Usein tuntuu siltä, että aivot eivät pysy mukana kaikessa toiminnassa ja muistikapasiteetti pettää jossain vaiheessa.

Onneksi lopulta koittaa suvivirren aika ja kaikki tekeminen rauhoittuu. Yläkoulun oppilaiden suvivirsi on melko vaisua kuunneltavaa, lähinnä kuulen vain oman ääneni ja lähelläni istuvat oppilaat keskittyvät ihmettelemään opon virren veisuuta. Omanarvontuntoinen teini ei voi osallistua virteen koulun juhlassa, sillä kasvot pitää säilyttää. Onneksi ikä helpottaa monessa asiassa ja siksi uskallan ilman häpeää yhtyä suvivirteen. Monen kymmenen rippileirin kokemuksesta tiedän, että alkavan kesäloman aikana suuri osa nuorista laulaa innoissaan riparilauluja eikä häpeästä ole tietoakaan. Riparilla voi vapaasti tehdä asioita, joita koulussa ei uskalla.

Toukokuussa suurin toiveeni on päästä kesälomalle hyvällä mielellä. Hyvä mieli ei tarkoita lahjoja tai suuria kiitospuheita oppilailta, siihen riittää hyvä käytös ja se, että mitään suurempaa ilkeilyä ei tarvitsisi kuunnella viimeisinä koulupäivinä. Osalle oppilaista kesäloma on ahdistava asia ja he purkavat ahdistustaan koulussa.  Jos kotiasiat ovat huonolla mallilla, turvallisen kouluarjen katkeaminen pelottaa. Kaikille kesä ei ole pelkästään vapautta, auringonpaistetta, kavereita, äidin lihapullia ja mamman mansikoita. Se voi olla täynnä yksinäisyyttä, huolta ja pelkoa perheen päihteidenkäytön, mielenterveys- tai muiden ongelmien keskellä. Koulun aikuisille uskaltaa purkaa ahdistustaan ja koulussa saa syödä yhden lämpimän aterian päivässä. Kotona saattaa olla tyhjä jääkaappi eikä siellä ehkä ole kukaan kuuntelemassa tai sitten siellä on joku, jonka läsnä ollessa ei paljon uskalla ääntä päästää. Joillekin oppilaille opettaja on ainoa turvallinen aikuinen, jonka hän kohtaa säännöllisesti.

Suvivirsi on minulle tärkeä osa suomalaista kulttuuria, mutta se on myös paljon enemmän. Suomalainen kulttuuri on suurelta osin rakentunut kristinuskon pohjalta ja laulaessani suvivirttä haluan tunnustautua kristityksi. Suvivirsi muistuttaa Jumalan hyvyydestä, kehottaa kiittämään häntä ja pyytämään siunausta alkavan kesän kasvulle. Se muistuttaa meitä myös siitä valosta ja rakkaudesta, jonka Jumalan liekki voi sytyttää sydämeen. Minulle se on uskontunnustus.

Laulaessani tulevana viikonloppuna suvivirttä koulumme kevätjuhlassa, toivon hartaasti, että suvivirren sanat ”jo joutui armas aika ja suvi suloinen” voisi tulevan kesäloman aikana toteutua mahdollisimman monen nuoren elämässä. Toivon heidän elämäänsä valoa, rakkautta ja kiitollisuutta. Koulujen lomia mietittäessä tärkein kysymys ei ole, alkaako loma kaksi viikkoa aikaisemmin vai myöhemmin tai miten matkailu hyötyisi niistä eniten vaan tärkeintä on, että se loma olisi hyvä ja turvallinen jokaiselle lapselle ja nuorelle. Suvivirsi kertoo, mikä tässä elämässä on tärkeintä.

Vastaa