Kertoessani oppilailleni oppivelvollisuusiän noususta he kysyivät, onko se minusta hyvä vai huono asia. Sitä tuskin kukaan tietää. Joidenkin ihmisten mielestä se on hyvä ja joidenkin mielestä huono asia ja molemmilla osapuolilla on perustelut mielipiteelleen.
Edellinen suuri koulu-uudistus tehtiin 1970-luvulla. Peruskouluun siirtyminen aloitettiin vuonna 1972 Lapista ja vuoteen 1977 mennessä koko Suomessa oli siirrytty peruskouluun.
Peruskouluun siirtymisen tavoitteena oli turvata jokaiselle suomalaiselle ilmainen perusopetus. Siis sama tavoite kuin oppivelvollisuusiän nostolla. Nyt halutaan turvata jokaiselle suomalaiselle maksuton toisen asteen tutkinto.
Aika näyttää, onko nyt tehtävä uudistus hyvä vai huono asia. Aika on näyttänyt, että peruskoulu-uudistus oli hyvä asia. Ennen peruskoulua joidenkin lasten tie lukioon ja korkeakouluopintoihin oli suljettu jo 10-vuotiaana. Se ei ollut lapsen vaan vanhempien päätös.
Mutta peruskoulu-uudistus on myös laskenut oppimisen tasoa. Kun koulun on tarjottava jokaiselle mahdollisuus saada peruskoulun päättötodistus, riman täytyy olla sellaisella korkeudella, että jokainen kykenee sen ylittämään.
Siispä peruskoulussa on oppilaita, jotka eivät joudu koko peruskouluaikana oikeasti opiskelemaan, peruskoulu on heille yksinkertaisesti liian helppo. Ja sitten meillä on oppilaita, jotka pääsevät peruskoulusta läpi täyttämättä juuri mitään oppimisen kriteereitä. Kaikille kaikkea eikä kenellekään kunnolla mitään.
Siirtyykö tämä riman laskeminen nyt toiselle asteelle? Miten käy tieteellisen tutkimuksen tasolle, jos lukiosta siirtyy korkeakouluun entistä heikompitasoisia opiskelijoita? Miten käy ammattitaidolle, jos ammatillisesta oppilaitoksesta siirtyy työmarkkinoille entistä työhaluttomampia työntekijöitä?
Uudistuksen jälkeenkin lukion tavoite on antaa hyvä pohja korkeakouluopintoihin. Saman opinto-oikeuden antaa myös ammatillinen oppilaitos. Sen lisäksi ammatillisista opinnoista pitäisi edelleenkin valmistua ammattitaitoisia työntekijöitä.
Ilman näitä tavoitteita koulutus menettää merkityksensä. Koulutuksen tavoitteena pitäisi edelleen olla antaa opiskelijoille tarpeellisia tietoja ja taitoja, ei pelkkiä mitäänsanomattomia tutkintopapereita. Töitä ei tehdä papereilla vaan taidoilla.
Peruskoulusta on tullut monille oppilaille pelkkä päivähoitopaikka. Toivottavasti tämä ilmiö ei siirry toisen asteen oppilaitoksiin. Aika näyttää, miten tässä käy.
Kannatan ehdottomasti tasa-arvoa ja sitä, että jokaisella suomalaisella on samat mahdollisuudet koulutukseen. Mutta tarvitseeko ne mahdollisuudet antaa niillekin ihmisille, jotka tietoisesti pilaavat omat ja siinä sivussa myös luokkakavereidensa mahdollisuudet opiskeluun?
