Älypuhelimeni alkoi ottaa vastaa viestejä ”Sinulla on uusi viesti vastaajassasi…” Niitä viestejä tuli useiden päivien aikana kymmeniä. Seuraavaksi alkoi virrata pakettilähetyksiä, tai ainakin ilmoituksia saapuvista paketeista. Älykäs puhelimeni otti vastaan kaikki älyttömät ja rikolliset viestit.
Deletoin viestejä urakalla ja samalla mietin, että toivottavasti näitä viestejä ei mene iäkkäille vanhemmilleni. Tai jos menee, niin toivottavasti he eivät ole erehtyneet aukomaan viesteissä olleita linkkejä.
Muutaman vuoden ajan olemme koko suvun voimin opettaneet vanhempiani käyttämään älypuhelimiaan, heikolla tuloksella. Herra Alzheimer tekee työtään nopeammin kuin meidän opetuksemme. Lopulta luovutimme ja ostimme äidille älypuhelimen tilalle yksinkertaisemman version.
Haluaisin itsellenikin yksinkertaisemman puhelimen. Olen selviytynyt elämässäni melkein 40 vuotta ilman kännykkää eikä se ollut huonoa elämää. Seuraavat 10 vuotta selviydyin ilman älypuhelinta ja se oli parempaa elämää kuin tämä älypuhelinelämä.
En halua puhelinta, joka elää omaa elämäänsä ja tekee asioita tietämättäni. Jokaista puhelimella suoritettua toimenpidettä seuraa mainos- ja kyselytulva. Jatkuvasti pitäisi reagoida johonkin älyttömään juttuun.
Älykäs puhelin tekee meistä ihmisistä älyttömiä. Olemme laittaneet tunteet ja aivot narikkaan ja luovuttaneet kyseiset toiminnot puhelimelle. Näen ympärilläni aivan liikaa ihmisiä, jotka näkevät ainoastaan puhelimensa.
Viime viikolla yle uutisoi vantaalaisesta koulusta, joka oli julistettu kännykkävapaaksi alueeksi. Vantaalla luonnostellaan aloitetta, jonka mukaan alakoulun oppilaat eivät käyttäisi puhelinta koko koulupäivän aikana ja yläkoulun oppilaat olisivat ilman puhelinta oppitunneilla ja ruokalassa.
Koulussa, jossa käytäntö oli jo toteutettu, todettiin, että oppilaiden keskittymis- ja oppimiskyvyssä sekä käyttäytymisessä on tapahtunut positiivinen muutos. Koko koulun ilmapiiri on muuttunut rauhallisemmaksi.
Viime viikolla uutisoitiin myös tamperelaisista, nuorista veljeksistä, jotka olivat luopuneet älypuhelimistaan. He sanoivat, etteivät olisi uskoneet, kuinka hyvältä elämä voi tuntua ilman älypuhelinta. Heidän elämäänsä oli tullut ”uusi rauha”.
Viime viikolla tuli televisiosta Prisma-ohjelma, jossa kerrottiin älypuhelinten ja ruutuajan haitallisista vaikutuksista lasten ja vanhempienkin ihmisten aivoihin ja sitä kautta koko elämään.
Minun unelmani älypuhelinvapaasta elämästä voidaan kuitata kuusikymppisen ihmisen menneiden haikailuna. Mutta tuskin vantaalaisen koulun, alle kolmekymppisten tai aivotutkijoiden kokemukset ja tutkimustulokset ovat menneiden haikailua. Me vanhat ihmiset voimme joskus olla myös oikeassa.
Tekoäly on hyvä renki, mutta huono isäntä. Nyt se on hyvää vauhtia ottamassa isännän roolin. Haluan elämääni sen rauhan, joka siinä oli ennen älypuhelinta.
