Ei, ei, ei, eihän tämän näin kuulu mennä, toistelin mielessäni epätoivoisesti lukiessani Vantaan Sanomien artikkelia 21.2.2026. Artikkelissa kerrotaan, että Vantaan kesätyöpaikkoihin on lähetetty ennätysmäärä hakemuksia, hakijamäärä on kasvanut 74 % viime vuodesta.
Saman suuntaisia uutisia löytyy netistä useampia. Kesätyöpaikkoihin tulee paljon hakemuksia ja hakijoiden joukossa on paljon vanhempia, jo pitkään työelämässä olleita ihmisiä.
Eihän sen niin kuulu mennä, että pitkään työelämässä olleet, ammatillisen tai korkeakoulututkinnon suorittaneet ihmiset hakevat kesätyöpaikkoja yhdessä nuorten opiskelijoiden kanssa. Työttömiä on niin paljon, ja heillä on niin suuri hätä, että he hakevat mitä tahansa työtä ja millä tahansa palkalla.
Niin sen pitäisi mennä, että nuoret ja kouluttamattomat hakevat kesätöitä ja tutkinnon suorittaneet hakevat oman alansa töitä, tai ainakin vakituisempaa työtä kuin muutaman kuukauden pestiä. Nykyinen tilanne kertoo työttömien hädästä.
Jos on menettänyt työnsä, pitäisi elättää itsensä ja mahdollisesti perheensä, maksaa laskunsa ja lyhentää lainaansa, hätä on suuri. Jos taloudellinen tilanne työssä käydessäkin on ollut tiukka, niin työttömänä se menee mahdottomaksi. Miten ihmeessä nämä ihmiset selviävät?
Ja kun hätä on tarpeeksi suuri, sitä laittaa hakemuksia myös kesätyöpaikkoihin, sillä viehän se elämää eteenpäin ainakin muutaman kuukauden ajan. Tilannetta ei mitenkään helpota se, että työttömyys- ja asumistukia on leikattu.
Niinhän sitä sanotaan, että ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. Helppo sanoa, jos itsellä on suuret tai edes kohtalaiset tulot, mutta jos ei ole tuloja ollenkaan ja on pienet menot, niin yhtälö ei enää toimi. Eli ei ne pienet menot, vaan riittävät tulot.
Ankeaa se on nuorillekin kilpailla samoista työpaikoista vanhempien ja ammattitaitoisten ihmisten kanssa. Urheilussakin on ikäkausisarjat, sillä ei kaiken ikäisiä ihmisiä voi laittaa samalle lähtöviivalle. Ei toimi urheilussa eikä pitäisi toimia työmarkkinoillakaan. Jokaisen pitäisi saada painia omassa sarjassaan.
Eihän sen niin kuulu mennä, että kaikki työttömät laitetaan samalle viivalle. Samaan sarjaan pitkäaikaistyöttömät ja pitkään työssä olleet irtisanotut, työkyvyttömät ja työkykyiset, luuserit ja työhaluiset. Työttömiä on moneen sarjaan ja heillä on monenlaisia elämäntilanteita.
Eihän se niin voi mennä, että kaikki työnhakijat laitetaan samalle viivalle. Samaan sarjaan nuoret opiskelijat ja vanhat tekijät, kouluttamattomat ja koulutetut, töitä hakemaan pakotetut ja aktiivisesti töihin pyrkivät. Työnhakijoita on moneen sarjaan ja heillä on monenlaista osaamista ja työkokemusta.
Voisiko se mennä niin, että todella luotaisiin sopivan kokoisia työpaikkoja kaikille halukkaille, että edes osa niistä hallituksen lupaamista työpaikoista voisi toteutua. Ja voisiko se mennä niin, että jokainen työntekijä saisi edes kohtuullisen palkan tekemästään työstä. Saahan sitä pieni ihminen haaveilla suuria.
