Naru sinne, naru tänne ja naru tuonne.
Niin on sätkynukke valmis.
Yksi vetää yhdestä narusta, toinen toisesta, kolmas, neljäs, viides, heitä on loputtomasti.
Ja sätkynukke sätkii.
Mene tänne, mene tuonne, mene sinne,
Tee tätä, tee tuota, tee sitä,
älä nyt noin tee.
Sano niin, sano näin, sano noin,
ethän sinä nyt noin voi puhua.
Ja sitten kaikki uudestaan, uudestaan, uudestaan,
loputtomasti,
nopeammin, nopeammin, nopeammin.
Kunnes yksi naru löystyy,
toinen katkeaa ja
kolmas menee solmuun.
Sätkynukke lysähtää, se ei enää sätki.
Sitten lähti yksi,
lähti toinen ja
lähti kolmas.
Ehkä poiketaan joskus,
tai vilkutetaan ohikulkumatkalla,
ehkä, jos ei ole muuta,
voithan odottaa meitä.
Yksi jäi, ilman narua, hän riittää,
en odota muita.
Nousen ylös,
minähän seison itse,
ihan ilman naruja,
ihan itse.
En minä tarvitse teitä, te narusta vetelijät,
minä seison itse.
Kuinka ihana onkaan maailma edessäni,
kuinka hyvältä tuntuu elää vapaasti ihan omaa elämää.
