Mikä sinä oikein luulet olevasi.
Siinähän se,
kun en luule mitään.
Minä laulan ja soitan koko sydämeni riemulla,
vaikka naapurin tyttö se laulaa ja soittaa niin hyvin,
on niin musikaalista sukuakin.
En minä luule mitään.
Minä piirrän ja kirjoitan paperille ajatukseni ja tunteeni pelkästä luomisen ilosta,
vaikka serkkuni osaavat piirtää ja kirjoittaa paljon paremmin.
En minä luule mitään.
Minä pelaan ja urheilen liikkumisen innolla,
vaikka jäänkin aina viimeiseksi muiden viilettäessä nopeammin ja notkeammin.
En minä luule mitään.
Ja niin minä kasvoin siihen,
että en luullut itsestäni mitään.
Minä vain tein asioita tekemisen halusta
ja niin siinä kävi,
että huomasin osaavani aika paljon.
Enää en luule olevani kaikessa
huonompi kuin joku muu.
En minä luule mitään.
