Olin aivan eksyksissä,
en lainkaan tiennyt missä.
Ei näkynyt polkua,
jota pitkin kulkea,
ei suuntaa,
ei ystävän kättä,
johon tarttua.
Oli vain synkkä metsä,
loputon elämän erämaa.
Kuka auttaisi lohdutonta kulkijaa.
Silloin rakkaus löysi tien luokseni.
Se avasi polun eteeni,
näytti suunnan elämälleni,
lähetti ystävän vierelleni.
Synkkä metsä ei enää pelota,
elämän erämaa ei upota.
Lohduton kulkija löysi käden,
johon tarttua.
On taas hyvä elämän matkaa kulkea.
