Kotiimme saapui vieras, täysin kutsumatta ja yllättäin. Se kaatoi meidät maahan ja alkoi sanelemaan ehtojaan. Täysin lamaantuneina ja pelon vallassa kuuntelimme vieraan vaatimuksia, hän ei ollutkaan ohikulkumatkalla vaan aikoi jäädä kotiimme asumaan. Niin avioliittoomme lyöttäytyi kolmas pyörä ja pyörälläajo oli opeteltava uudelleen. Tuon kutsumattoman vieraan ja kolmannen pyörän nimi on parantumaton sairaus. Sairaus ryösti meiltä tulevaisuudenhaaveemme, yhteisen harrastuksemme, taloudellisen turvallisuuden, työelämän ja ajoittain myös yöunet ja elämänilon. Ryöstöretki oli melko tehokas. Ryöstöretken jälkeen elämässä ovat vuorotelleet toivo ja epätoivo, usko ja epäusko, pelko ja täydellinen rakkaus, joka karkottaa pelon.

Sairaus tuli meille ryöstöretkelle ja pakotti meidät mukaansa. Koska olemme joutuneet tälle retkelle, päätimme määritellä retken luonteen uudelleen. Kyydistä ei voinut hypätä pois, mutta retkensä voi nimittää uudelleen. Ryöstöretken sijaan haluamme olla opintoretkellä. Vanhoilla tiedoilla, taidoilla ja asenteilla ei pärjää tällä retkellä, joten on syytä opetella uusia tietoja, taitoja ja tehdä asennemuokkausta. Uuden elämäntavan oppiminen ja vanhasta pois oppiminen on työlästä ja tekee kipeää, mutta oppimisen myötä vieraasta ja pelottavasta sairaudesta tulee tuttu kumppani, jonka kanssa voi oppia elämään. Oppimisen myötä usko, toivo ja rakkaus saavat enemmän tilaa ja synkät päivät tulevat entistä harvemmin.

Mielellämme olemme myös patikkaretkellä. Yhteiset juoksulenkit on juostu ja kilpapelit pelattu, mutta yhteisen tekemisen ei tarvitse loppua. Juoksuaskeleet ovat muuttuneet kävelyaskeliksi, nekin ovat vähän hitaanlaisia ja kilometrimäärät rajattuja, mutta maisemat ovat muuttuneet kauniimmiksi ja lenkkikaveri miellyttävämmäksi. Tai oikeastaan maisemat ja lenkkikaveri ovat entiset, hitaalla vauhdilla vain on kellon sijaan aikaa katsella maisemia ja kuunnella kaveria. Yhteisillä kävelylenkeillä hoidetaan uskoa, toivoa ja rakkautta, raittiissa ilmassa luonnon keskellä synkät ajatukset tuulettuvat ja elämä saa taas jatkua.

Eväsretki kuulostaa myös miellyttävältä retkeltä. Vanhoilla eväillä ei tällä retkellä pärjää, mutta onneksi on saatavilla uusia eväitä. Uuden eväsrepun täyttämisessä sukulaiset ja ystävät ovat osoittautuneet kullanarvoisiksi. Monista vanhoista sukulaisista ja ystävistä on löytynyt uusia ja ilahduttavia piirteitä, en tiennytkään omistavani ympärilläni näin ihania ihmisiä. Sairaus on myös tuonut uusia ystäviä, kohtalotovereita, joiden kanssa olemme joutuneet samalle retkelle. Jokaisella on vuorollaan synkät päivänsä, pelkonsa ja kipunsa, mutta ystävän kanssa jaettuina niistä kaikista on helpompi selvitä. Jokaisella on myös hyvät päivänsä ja se antaa uskoa, toivoa ja rakkautta omiin synkkiin hetkiin. Tämä elämäksi kutsuttu retki jatkuu uusilla eväillä.

Kaikista ryöstöretken uudelleen määrittelyistä huolimatta, ryöstöretki ei poistu listalta. On päiviä, jolloin kaiken menetetyn sureminen tuntuu katkeralta ja kaiken kattavalta ja sairaus suurelta viholliselta. Mutta paljon on myös päiviä, jolloin osaa ja kykenee iloitsemaan elämästä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista, sillä niitä mahdollisuuksia on edelleen olemassa. Kaikkien näiden retkien keskellä meille on noussut tärkeäksi myös kirkkoretki. Silloin, kun usko, toivo ja rakkaus ovat tukehtumaisillaan huoleen ja pelkoon, saamme kaikesta huolimatta olla turvallisen retkenjohtajan ryhmässä ja luottaa siihen, että hän tietää, minne on meitä viemässä.

Vastaa