Olin muutama viikko sitten sukulaistytön 4- vuotissyntymäpäivillä. Päivänsankari on minun lasteni serkku ja tyttäreni kummityttö. Koska kummitäti asuu toisella paikkakunnalla ja hänellä oli työpäivä, hän ei päässyt syntymäpäiville. Päätin ottaa päivänsankarista kuvan ja lähettää sen tyttärelleni. Otin kuvan ja sanoin tytölle, että lähetän tämän kuvan kummitädille, johon hän totesi, että kuvaa ei saa lähettää, jos en anna siihen lupaa. Kuva ei tullut mihinkään julkiseen jakeluun ja niinpä lähetin sen tyttärelleni terveisinä syntymäpäiviltä. 4- vuotias lapsi oli hyvin selvillä siitä, että kenestäkään ei saa julkaista kuvia ilman asianomaisen henkilön lupaa. Vähän myöhemmin nousi valtava kohu peruskoulusta, jossa oppilaat kuvasivat opettajaa ja laittoivat videot youtubeen kaikkien nähtäväksi. Ehkä hekin tiesivät tekevänsä väärin ja kuitenkin tekivät niin.
Kerran minusta on oppitunnilla otettu videokuvaa niin, että huomasin tilanteen. Menin kuvaajan luokse ja kehotin häntä sulkemaan kuvauksen ja laittamaan kännykän reppuun. Asiani ei ensimmäisellä kehotuksella mennyt perille. Sanoin hänelle, että minun toimestani tällä tunnilla ei tapahdu yhtään mitään ennen kuin se kännykkä on repussa ja istuin luokan eteen opettajan pöydän taakse. Vähän ajan kuluttua toinen oppilas sanoi: ”Idiootti, pistä nyt se kännykkä pois” ja tämä kehotus tehosi. Totesin, että jos se kännykkä vielä ilmaantuu näkösälle, kävelen saman tien ulos luokasta hakemaan rehtoria. Tunti sai jatkua ja selvisimme ilman suurempaa konfliktia.
Edellä mainitun tilanteen huomasin ja siihen oli helppo puuttua. Luokassa saattaa tunnin aikana tapahtua paljon asioita, joita opettaja ei huomaa. Kahdella silmällä näkee rajallisesti ja kahdella korvalla kuulee rajallisesti. Joskus luokassa saattaa syttyä pieniä ”tulipaloja” eri puolilla luokkaa eikä yksi opettaja ehdi sammuttaa niitä kaikkia. Joskus on tilanteita, että varsinainen opettaminen täytyy keskeyttää ja keskittyä vain ”tulipalojen” sammuttamiseen. Jokaisen ”tulipalotunnin” päätteeksi olen ottanut tavakseni käydä tunnin lopussa palautekeskustelun. Yleensä se onnistuu, kun tiukalla äänellä sanon, että nyt kaikki paikoillenne eikä täältä poistu yksikään oppilas ennen kuin olen sanonut sanottavani enkä sano mitään, ennen kuin täällä on hiljaista. Melkein jokaisesta luokasta löytyy hyvin käyttäytyvä enemmistö, joka pitää huolen siitä, että ollaan hiljaa, jotta ehditään välitunnille ajoissa tai ainakin vain muutaman minuutin myöhässä.
Peruskoulussa pärjää, kun hyväksyy sen, että elämä ei ole täydellistä. Saatan suunnitella mielestäni täydellisen oppitunnin ja siitä tulee täysi fiasko tai omasta mielestäni olen tehnyt tosi tylsän tunnin ja oppilaat kiittelevät tunnin lopussa hyvästä oppitunnista. Tunnilla saattaa mennä pieleen kaikki mahdollinen ja siellä saattaa tulla hienoja yhdessä oivaltamisen tilanteita. Koskaan ei voi tietää, mistä tänään tuulee, on vain suostuttava menemään tuulen mukana. Usein saa nauttia hyvästä tuulesta, joskus synkät pilvet kerääntyvät vähitellen ja on aikaa varautua myrskyyn, joskus myrsky nousee yllättäin ja sukelletaan syvälle.
Yksikään oppilas ei ole luokkaan tullessaan tyhjä taulu, vaan hän tuo tuntitilanteeseen koko elämäntilanteensa. Sama koskee myös opettajaa. Molemmilla on hyvät ja huonot päivänsä ja molemmilla on koko elämän kirjo elettävänään. Koulu on kummankin työpaikka ja koulussa tulisi käyttäytyä kuin työpaikalla. Työpaikalla on säännöt ja tarkoitus on, että kaikki noudattavat niitä. Jos kaikki eivät niitä noudata eikä heidän laiminlyönneistään seuraa sanktioita, olemme täysin tiettyjen ihmisten huonotuulisuuden armoilla. Näin on käynyt peruskoulussa. Koko järjestelmä yskii, koska osa nuorista voi huonosti. Työelämään me kasvatamme nuoria eikä siellä voi pomolle haistatella miten sattuu, ei sen pitäisi peruskoulussakaan olla mahdollista. Suurelle osalle oppilaista koulun sääntöjen noudattaminen on itsestään selvyys ja sitten on se vähemmistö, joka haastaa opettajaa mennen tullen. Äänekäs ja häiritsevä vähemmistö on saanut peruskoulussa aivan liian ison roolin. Heidän takiaan leimataan koko nuorten ikäluokka huonokäytöksiseksi. Heidän käytöstään puolustellaan murrosiällä, ikään kuin vain heillä olisi murrosikä. Peruskoulu on täynnä murrosikäisiä ja siitä huolimatta suuri osa selviää suhteellisen hyvällä käytöksellä, monet jopa kiitettävästi. Joskus haistatteleva oppilas on sanonut minulle selitykseksi käytökselleen, että katsos kun minä olen teini. Siihen olen vastannut, että ole vain rauhassa teini, minä olen vaihdevuosissa hikoileva nainen eikä meillä kummallakaan ole sen varjolla oikeutta kohdella toisiamme huonosti.
