Melkein 50 vuotta sitten mietin omaa ammatinvalintaani ja miettimiseni tueksi kävin ammatinvalintatestissä. Testin tuloksena olin matemaattisesti lahjakas ja minulle suositeltiin teknillisen alan opintoja.
Tulos oli yllättävä. En ollut koskaan pitänyt itseäni matemaattisesti lahjakkaana, päinvastoin. En ollut koskaan harkinnut opiskelevani mitään matematiikkaan liittyvää enkä voinut kuvitellakaan itseäni lukiossa matematiikkalinjalle. Silloin lukiossa oli valittavana matematiikka-, kieli- ja reaalilinja.
Nuoruudessani ei vielä tehty kansainvälistä PISA-tutkimusta (Programme for International Student Assessment), sillä tutkimus tehtiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 2000. Siitä lähtien tutkimus on toteutettu joka kolmas vuosi 15-vuotiaiden oppilaiden keskuudessa. Tutkimuksessa on kolme painopistealuetta: matematiikka, luonnontieteet ja lukutaito.
Koko PISA-tutkimushistorian ajan suomalaiset tytöt ovat parantaneet osaamistaan matematiikan alueella. Viime vuosina Suomen nuorten PISA-tutkimustulokset ovat heikentyneet, mutta tyttöjen matemaattinen osaaminen on huipputasolla. Vuoden 2022 PISA-tulokset julkaistaan joulukuussa 2023.
Viime vuosina tytöt ovat menneet matemaattisessa ja luonnontieteellisessä osaamisessaan pojista ohi. Tytöt saavat poikia heikommat pisteet vain yhdellä alueella, matemaattisessa ja luonnontieteellisessä minäpystyvyydessä. Pojat siis arvioivat matemaattiset taitonsa hyviksi, vaikka eivät ole hyviä ja tytöt arvioivat taitonsa huonoiksi, vaikka ovat huippuja.
Viime vuosina olemme keskittyneet puhumaan poikien huonosta koulumenestyksestä, vähäisestä koulumotivaatiosta ja siitä, että he eivät pärjää tytöille. Missä on tyttöjen matematiikan ja luonnontieteiden osaamisen hehkutus ja ylpeys heidän menestyksestään?
Kouluterveyskyselyissä ja erilaisissa nuorten hyvinvointitutkimuksissa on tullut esille tyttöjen ahdistuneisuus ja kouluväsymys. Tytöt suorittavat koulussa, harrastuksissa ja somessa jaksamisensa äärirajoille, koska vain täydellisyys kelpaa.
Pitääkö tytön olla huippu, jotta hän kelpaa ja jotta häntä kehutaan? Seiskan tyttö voi reilusti sanoa olevansa hyvä matematiikassa, yhtä hyvä kuin seiskan poika. Eikä sukupuolella edes pitäisi nykyisin olla mitään väliä.
Olemme keskittyneet myös suremaan, että tytöt valtaavat lukiot ja yliopistot. Eivät he mitään valtaa, he tekevät töitä menestymisensä eteen ja etenevät omilla ansioillaan. Pojilla on sama mahdollisuus, tyttöjen menestys ei ole heiltä pois.
Minulle ehdotettiin nuorena teknisen alan opintoja, valitsin toisin. En kadu valintaani, olin oman aikakauteni tyttö. Vasta aikuisena olen myöntänyt oman matemaattisen osaamiseni.
Haluaisin kuitenkin rohkaista tyttöjä hakeutumaan teknillisille aloille. Tekninen ala kaipaa naisnäkökulmaa yhtä paljon kuin koulut kaipaavat miesopettajia. Teknologiaa ja robotteja voi suunnitella ja kehittää unohtamatta inhimillisyyttä.
Tämän päivän tytöt, antakaa palaa, olkaa ylpeitä osaamisestanne älkääkä vaatiko itseltänne liikaa. Ei tarvitse olla huippu ollakseen hyvä.
