Hiukset kammattuna saparoille, uusi kesämekko päällä, valkoiset pitsipolvisukat jalassa ja mieli täynnä intoa laulan suvivirttä koulun kevätjuhlassa. Kohta alkaa kolmen kuukauden kesäloma, aika täynnä vapautta ja aurinkoa, äidin ruokia ja mummun mansikoita, uintireissuja aamusta iltaan. Sellainen on muistikuvani kansakouluajoilta 1960-luvulla. Kesäloma tosiaan kesti kolme kuukautta, sillä koulu loppui tokokokuun viimeisenä ja alkoi syyskuun ensimmäisenä päivänä. Lomat olivat pitkiä, mutta kouluaikoina koulua käytiin myös lauantaisin. Loma alkoi juhlatunnelmissa. Omista kansakouluajoistani lähtien koulun kesäloma on vaikuttanut elämääni, ensin koululaisena ja opiskelijana, nuorisonohjaajana työskennellessäni se käynnisti leirikauden, sitten omien lasten kautta ja nykyisin peruskoulun opona. Joka vuosi kesäni on alkanut suvivirrellä.

Opon elämässä koulun kesälomaa edeltää kiireinen toukokuu. Vapusta eteenpäin oppilaat ovat kuin kesälaitumelle päästetyt lehmät tai lentoon lähteneet muuttolinnut. He aloittavat oppitunnit kysymyksellä: ”Eihän me enää opiskella” ja jos ei opiskella, he sanovat: ”Miksi me täällä ollaan, kun ei enää opiskella?” Sellaista on teinilogiikka. Useimmat heistä kuitenkin lähtevät innokkaasti mukaan koulun poikkeusohjelmiin ja monet koulupäivät ovat mukavia. Me suunnittelemme heille erilaisia teemapäiviä, retkiä ja vaihtelevia oppitunteja. Usein tuntuu siltä, että aivot eivät pysy mukana kaikessa toiminnassa ja muistikapasiteetti pettää jossain vaiheessa. Erilaisten teemapäivien ohella on arviointikokouksia, stipendikokouksia ja monia muita kokouksia. Onneksi lopulta tulee se viimeinen koulupäivä, suvivirren aika ja kaikki tekeminen rauhoittuu. Aivan samalla innolla en nykyisin laula suvivirttä kuin kansakouluaikoina eikä oma tunnelmakaan ole yhtä juhlava. Istun kevätjuhlassa jonkin ”häirikköporukan” keskellä ja kuvittelen toimivani jotenkin rauhoittavana tekijänä. Suvivirren aikana kuulen vain oman ääneni, seuralaiseni keskittyvät lähinnä ihmettelemään opon virren veisuuta, sillä eihän omanarvontuntoinen teini voi osallistua virteen koulun juhlassa ja vielä opon vieressä. Kasvot pitää säilyttää. Ikä vapauttaa ja minä voin täysin pelkäämättä laulaa suvivirttä. Kokemuksesta tiedän, että alkavan kesän aikana moni heistä laulaa innoissaan riparilauluja eikä häpeästä ole tietoakaan.

Toukokuussa suurin toiveeni on päästä kesälomalle hyvällä mielellä. Hyvä mieli ei tarkoita lahjoja tai suuria kiitospuheita oppilailta, siihen riittää hyvä käytös ja se, että mitään suurempaa ilkeilyä ei tapahdu viimeisinä koulupäivinä. Osalle oppilaista kesäloma on ahdistava asia ja he purkavat ahdistustaan koulussa. Jos kotiasiat ovat huonolla mallilla, turvallisen kouluarjen katkeaminen pelottaa. Kaikille kesä ei ole pelkästään vapautta, auringonpaistetta, äidin ruokia ja mummun mansikoita. Opettajalle uskaltaa purkaa ahdistustaan, kotona ei ehkä kukaan ole kuuntelemassa tai sitten siellä on joku, jonka läsnäollessa ei paljon uskalla ääntä päästää. Joillekin oppilaille opettaja saattaa olla ainoa turvallinen aikuinen, jonka hän kohtaa säännöllisesti. Ehkä siellä riparilla tai jollain muulla leirillä kohtaa turvallisen aikuisen ja saa osakseen huolenpitoa. Leirinuotiolla riparilauluja laulaessa saattaa myös kohdata turvallisen Jumalan, hänet, josta suvivirressäkin lauletaan.

Opon kesäloma ei ala suvivirrestä, vaan se alkaa yhteishaun hakutuloksista pari viikkoa koulun loppumisen jälkeen. Koko työn tavoite tiivistyy hakutuloksiin. Kolme vuotta olen näiden nuorten kanssa tehnyt työtä, jotta he voisivat turvallisesti jatkaa elämäänsä peruskoulusta eteenpäin, löytää oman paikkansa tässä maailmassa. Kesäloma alkaa, kun jokainen menneen lukuvuoden ysiluokkalainen on saanut itselleen opiskelupaikan ensi lukuvuodeksi, yksikään nuori ei saa jäädä tyhjän päälle elokuussa koulujen alkaessa. Sain tekstiviestin yhdeltä nuorelta, jonka elämä ei ole ollut pelkkää vapautta ja auringonpaistetta ja siitä huolimatta hän on minun työpäiviini omalla käytöksellään tuonut paljon auringonpaistetta. Tekstiviestissä luki: ”Wuhuu!!! Mä pääsin sinne! Kiitos sulle ja hyvää kesää.” Vastausviestillä onnittelin häntä ja toivottelin hyvää kesää. Tuo tekstiviesti sai opon silmät kostumaan. Yhden ikäluokan kohdalla työ on tehty. Nyt pääsen hyvällä mielellä kesälomalle.

Vastaa