Luin Antti Hurskaisen Finlandia-palkintoehdokkaana olleen kirjan Suntio. Kirjan innoittamana menin Hämeenlinnassa Olutravintola Birgerissä järjestettyyn tilaisuuteen, jossa keskustelijana oli Antti Hurskainen ja aiheena Kirkko ja politiikka.
Hurskaisen moneen kertaan toistama pääsanoma tuntui olevan, että kirkko on sössinyt hommansa ja siksi sunnuntain jumalanpalveluksissa kirkossa istuu vain kolme mummoa.
Osallistun sunnuntain jumalanpalveluksiin säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta toistaiseksi en ole onnistunut osallistumaan näin vähäväkisiin kirkonmenoihin. Kokemukseni mukaan tuo lukumäärä kolme ei ole tilastollinen totuus.
En myöskään ole onnistunut osallistumaan jumalanpalvelukseen, jossa kaikki osallistujat olisivat olleet mummoja. Riippuu jumalanpalveluksesta ja paikkakunnasta, mutta joskus niissä on hyvinkin heterogeenista porukkaa.
Tämän kevään aikana olemme saaneet lukea useita uutisia uskonnollisuuden lisääntymisestä. Korona-ajan jälkeen moni nuori aikuinen on liittynyt ortodoksiseen kirkkoon. Ortodoksisen kirkon mukaan yli 30 % sen jäsenmäärästä on alle 29- vuotiaita. Alkuvuonna on myös uutisoitu nuorten miesten kiinnostuksesta kristinuskoon.
Pääsiäisen aikaan saimme lukea uutisia kristillisistä kouluista. Useat kunnat hakevat lupaa perustaa alueelleen kristillisen koulun, koska ne kiinnostavat perheitä. Selkeä, tuttu ja turvallinen arvopohja kiinnostaa.
Hurskaisen mummokommentissa kiinnitti huomiota myös sen väheksyvä sävy. Ovatko vanhat naiset (ilmaisulla ”mummo” tuskin tarkoitettiin vain heitä, joilla on lastenlapsia) jotenkin vähempiarvoisia kirkossakävijöitä kuin muut ihmiset?
Tässä maassa on joka paikassa syytä tottua vanhoihin ihmisiin, sekä mummoihin että pappoihin, sillä he ovat ainoa väestöryhmä, joka tulee vuosien mittaan lisääntymään. He eivät itse enää lisäänny, mutta heidän määränsä tulee lisääntymään. Tulevaisuudessa heitä on kaikkialla.
Mummot ovat siitä erikoinen porukka, että tulevaisuudessa heitä on entistä enemmän ja samalla entistä vähemmän. Mikäli syntyvyys ei nouse, niin yhä harvemmasta mummoikäisestä tulee mummo, se kun vaatii vähintään yhden vastasyntyneen. Siis, ei vauvoja, ei mummoja.
Kaipaamme asennemuutosta. Kolme mummoa kirkossa voi olla kirkon voimavara ja mahdollisuus, annetaan heille aktiivinen rooli, arvostetaan heidän elämänkokemustaan.
Hurskaisen mukaan kirkko on sössinyt hommansa unohtamalla perustehtävänsä, sirkustempuilla ja kansan suosion hakemisella ei saada väkeä kirkkoon. Onko ortodoksikirkko enemmän kirkon perustehtävän äärellä, koska se kiinnostaa nuoria aikuisia?
Isä Petri Korhonen Helsingin ortodoksiseurakunnasta arveli ylen uutisissa, että nuoret kokevat elämänsä merkityksettömäksi ja etsivät sitä merkityksellisyyttä kirkosta ja kristinuskosta.
Hommaansa ei ole sössinyt ainoastaan kirkko, vaan koko nykyaikainen elämänmuoto. Elämän merkityksellisyyden voi löytää palaamalla perustehtävän ääreen, elämään, johon kuuluvat sekä mummot että lapset. Sirkustemput ovat toisarvoisia.