Oppituntia on kulunut jo puolisen tuntia ja jäljellä on vain 15 minuuttia. Yksi oppilas ei ole koko aikana useasta kehotuksesta huolimatta tehnyt tietokoneellaan muuta kuin pelannut omia juttujaan. Menen hänen taakseen seisomaan, koputan pari kertaa kevyesti kahdella sormella olkapäälle ja sanon: ”Kuules kaveri, eiköhän ole korkea aika tehdä jotakin tunnin aiheeseen liittyvää.” Kaveri tiuskaisee kiukkuisena takaisin, että älä koske muhun, se on seksuaalista häirintää. Jätän hänet rauhaan peliensä kanssa ja hänen osaltaan tunti kuluu loppuun ilman yritystäkään opiskella.
Olen ruokalavalvojana ja tehtäväni on pitää huoli siitä, että koulun sääntöjen mukaan oppilaat ottavat syödessään lakin pois päästä ja takin pois päältä. Menen yhden pöydän ääreen ja kehotan siinä istuvia neljää oppilasta toimimaan koulun ruokalasääntöjen mukaisesti. Kehotuksestani huolimatta mitään ei tapahdu, joten uusin kehotukseni ja jään pöydän viereen seisomaan odottaen kehotuksen mukaista toimintaa. Sen sijaan, että ottaisivat lakit ja takit pois päältään oppilaat sanovat minulle: ”Mee siitä muualle stondaamaan, oot niin lähellä, että tää on seksuaalista häirintää ja meiltä menee ruokarauha.” Tällä kertaa en ole sormenpäällänikään koskenut heihin, olen vain seisonut pöydän vieressä ja odottanut. Toistan edelleen kehotukseni ja jatkan ”stondaamista”, lopultakaan he eivät ota lakkejaan ja takkejaan pois päältään vaan jättävät mieluummin ruokailun kesken ja poistuvat ruokalasta.
Välitunti on alkamassa ja oppilaiden pitäisi mennä ulos. Pieni porukka ei suostu menemään ulos, vaan jää seisomaan metrin päähän ulko-ovesta. Työnnän kämmenellä kahta heistä selästä ja kehotan menemään ulos. Työntäminen tuottaa tulosta ja oppilaat menevät ulos samalla syyttäen minua seksuaalisesta häirinnästä.
Kolme lyhyttä tuokiokuvaa peruskoulun yläkoulun arjesta. Kolme syytöstä seksuaalisesta häirinnästä ja myönnän syyllistyneeni kaikissa noissa tilanteissa. Olen siis syyllinen seksuaaliseen häirintään ilman aikomustakaan syyllistyä kyseiseen rikokseen. Toisen ihmisen koskemattomuus on minulle ehdottoman pyhä asia, en missään tapauksessa halua vahingoittaa enkä loukata yhtään oppilastani ja siitä huolimatta muutamat oppilaat tulkitsevat toimintani tällä tavalla. Kuulunkohan siihen opettajien joukkoon, jota nyt julkisessa keskustelussa syytetään oppilaiden seksuaalisesta häirinnästä? Mielessäni mietin, missä vaiheessa kaikesta koskettamisesta ja jopa vieressä seisomisesta on tullut joillekin nuorille seksuaalista. Maailmalla ihmiset halailevat ja suukottelevat toisiaan estottomasti julkisilla paikoilla, mutta suomalaisen opettajan luonnollinen ja rohkaisuksi tarkoitettu taputus olkapäälle on niin vastenmielinen, että se tulkitaan seksuaaliseksi häirinnäksi.
Katselin syksyllä televisiosta Elämä lapselle-konserttia, jossa esiintyi mm. Mikael Gabriel. Ohjelmansa aikana hän kävi nostamassa eturivistä yhden arvioni mukaan noin 12-vuotiaan tytön seurakseen lavalle. Tyttö oli silminnähden haltioissaan tapahtuneesta, hyvä ettei pyörtynyt onnesta lavalle. Esiintymisensä aikana MG halasi häntä useaan kertaan, piti sylissään, talutti kädestä edestakaisin lavaa ja nosti hänet lopulta takaisin eturiviin. Tytölle se oli unelmien täyttymys, ei missään tapauksessa seksuaalista häirintää vaikka se näin aikuisen silmin voisi siltä näyttääkin. Tuskin MG oli mitenkään kiinnostunut tytöstä, tuskin hän tunsi tyttöä tai halusi erityisesti osoittaa hänelle välittämistään. Tytön lavalle nostaminen oli vain osa showta ja kuka tahansa haltioitunut eturivin fani olisi kelvannut tilanteeseen. Opettajana tunnen oppilaani ja toiminnallani pyrin saamaan aikaan jotain hyvää heidän elämässään ja tietyissa tilanteissa rohkaiseva kosketus voi toimia oikein hyvänä välittämisen välineenä. Menetämme paljon, jos kouluissa joudumme luopumaan kaikesta luonnollisesta kanssakäymisestä oppilaiden kanssa seksuaalisen häirinnän pelossa.
En ota millän tavalla kantaa Kallion lukiossa tapahtuneeseen seksuaaliseen häirintään, siihen ei asiantuntemukseni riitä. Silloin, kun seksuaalista häirintää todellisuudessa tapahtuu, siihen on puututtava ja sen lopettamiseksi on tehtävä kaikki tehtävissä oleva. Yhden tapauksen perusteella ei kuitenkaan voi tehdä johtopäätöstä, että seksuaalista häirintää tapahtuu kaikissa Suomen kouluissa. Tänä syksynä julkaistun kouluterveyskyselyn mukaan etenkin pojat kokevat laajassa mittakaaavassa seksuaalista häirintää koulussa. Haluaisin todella tietää, mitä on se seksuaalinen häirintä, jota he kokevat. Tässä seksuaalista vapautuneisuutta pursuavassa ajassa olemme kovin kärkkäästi syyttämässä opettajia ennen kuin asiasta on edes tarkempaa tietoa. Opettajana en toistamiseen taputa olkapäälle yhtään sellaista oppilasta, jonka kohdalla tiedän sen häiritsevän häntä. Uskon silti, että minun koskettamattomuuteni ei häntä auta, vaan ongelman lähtökohta on jossain aivan muualla kuin koulussa. Ehkä juuri hän kaipaisi kipeästi hellää ja rakastavaa halausta ilman pienintäkään seksuaalista ajatusta, kuka se halauksen hänelle antaisi.
